Äidit tuntevat syyllisyyttä

Luin sunnuntaina Aamulehden verkkosivuilta Edith Anderssonin jutun Äiti on aina väärässä. Siinä oli hyviä huomiota siitä, miten äitien asemaa ehkä liikaakin korostetaan isien kustannuksella niin hyvässä kuin pahassa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ikuinen kotiäiti/työssä käyvä äiti-keskustelu. Tekee taas mieli ottaa historiallinen näkökulma. Eivät äidit, ainakaan köyhemmät, ole koskaan ehtineet olla vain lasten kanssa kotona. Kyllä siinä sivussa on hoidettu karjaa, tehty peltotöitä kesällä, käyty pesemässä taloissa pyykkejä tai kehräämässä. Lapsia on hoitanut mummo, isosisko tai joku vähän isompi naapurin tyttö. Jo kotityöt ilman koneiden apua veivät niin paljon aikaa, ettei lasten leikkeihin ehtinyt mukaan. Tärkeintä varmaan on, että lapset saavat tarvitsemansa hoivan ja turvan. Se voi tapahtua päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai kotihoidossa oman äidin tai isän kanssa. Kunhan vanhemmat muistavat, että vastuu lapsista on heillä.

Aika harva esiäideistämme tunsi muuta kasvatusmenetelmää kuin kurissa ja Herran nuhteessa kasvattamisen. Jos äiti kuitenkin rakasti lapsiaan, oli lopputulos yleensä hyvä. Emme me saaneet selkäsaunasta vahinkoa sieluillemme, sama rangaistus kun yleensä oli käytössä naapureissakin eikä siinä ollut mitään häpeämistä. Lastenhakkaajat olivat sitten asia erikseen. Rajat olivat tiukalla, mutta useimmat ovat osanneet vetää ne aikuisena sopiviksi. Ja kuka osaa varmaksi sanoa, miksi saman perheen lapsista yksi kasvaa vinoon ja sortuu onnettomaan elämään? Onko kyse ikävästä sattumasta myöhemmin elämässä vai määräytyikö suunta jollain geeniyhdistelmällä, jota perheen muille lapsille ei tullut? Tuskinpa ainoa syyllinen kuitenkaan oli äiti.

Myös lasten kasvattamisessa ja hoidossa lienee järjen käyttö sallittu.Ehkä siinä suhteessa oltiin aiemmin vahvemmalla. Lapset olivat osa elämää, joka saattoi välillä olla kovaa. Nyt lapsista on tullut enemmän suoritus, projekti, joka pitää hoitaa kunnialla. Äidit, kympin tytöt ja muut syyllistyvät, jos projekti ei suju suunnitelmien mukaan.