Huijauksia

Innostuin tänään vastaamaan verkossa arvontakyselyyn, mitä en yleensä koskaan tee. Tiedättehän sellaiseen, missä vastataan muutamiin kysymyksiin ja sitten ollaan mukana jonkin tuotteen tai lahjakortin arvonnassa. Kysely sinänsä oli ihan asiallinen, koski kulutustottumuksia. Hiukan arvelutti nimi- ja osoitetietojen syöttäminen. Minulla on tietenkin erillinen sähköpostiosoite verkkosivuja varten enkä usko näiden toimijoiden alkavan paperipostia lähettämään. Puhelinnumeroani en rupea tällaisiin ilmoittamaan, joten laitoin prepaid-mokkulan numeron siihen (pakolliseen) kenttään. Siinä siis ensimmäinen huijaus.

Kun olin saanut tämän kyselyn onnistuneesti loppuun, ilmestyi näytölle lisää arvontoja, joihin saattoi osallistua. Yllätys, yllätys. Näissä piti tietojen syöttämisen lisäksi lähettää kahden euron hintainen tekstiviesti annettuun numeroon, jotta olisi mukana arvonnassa. Hetkinen! Ostan kyllä joskus arpoja, jos niistä kertyneet varat menevät hyvään takoitukseen. Tässä kuitenkin näytti siltä, että arvontaan osallistumisesta piti maksaa, jotta  palkinnot saadaan rahoitetuiksi. Ymmärrän kyllä mainonnan ja arpajaiset kuten myös hyväntekeväisyyden ja arpajaiset, mutta arpajaiset arpajaisten vuoksi ja voitto kenties ylläpitäjän taskuun ei kuulosta oikein rehelliseltä toiminnalta. Niinpä lopetin siihen. Huijaus, jos ei lakiteknisesti, niin ainakin moraalisesti.

Tämä sai minut pohtimaan, miten ihmisiä mahdettiin ennen vanhaan huijata. Ensimmäiseksi tuli mieleen markkinat. Hevoshuijarit taisivat petkuttaa helpostikin kokemattomampaa, varsinkin jos oli nautittu jotain väkevämpää. Lehmänkauppa-sanallakin on negatiivinen sävy, mutta en tiedä, mikä sen historia oikein on. Myös kaikenlaista pienempää lienee myyty markkinoilla niin, että moni saattoi seuraavana päivänä tuntea itsensä petkutetuksi. Korttihuijarit olivat ihan oma lukunsa. Heistä riittää tarinoita. Moni onneton on menettänyt hevosensa, kellonsa ja sormuksensa, isommistakin menetyksistä on liikkunut juttuja. En tiedä, onko voittajan kantti riittänyt oikein isojen voittojen perintään. 

Erilaiset ennustajat, selvänäkijät, parantajat (luonnonlääkkeillä toki on parantavaakin vaikutusta) ja muut vastaavat ovat itsekin saattaneet uskoa kykyihinsä. Moni on kuitenkin tehnyt "ihmetekoja" elannokseen. Taitavimmat lienevät hyvinkin rinnastettavissa taikureihin, tosin jälkimmäiset myöntävät huijaavansa. Kaikkia voidaan huijata, toiset vain ovat epäluuloisempia kuin toiset.