Kotikyläni kansakoulun johtokunta esitti joskus 1900-luvun alkuvuosina, että oppilaat vapautettaisiin siivousvelvoitteesta, koska osa heistä tuli pitkän matkan takaa ja pimeys ehti talvella tulla ennenkuin luokka tuli siivotuksi. Ilmeisesti käytössä oli jonkinlainen järjestäjäsysteemi. Kuntakokous oli kuitenkin sitä mieltä, että oppilaat siivotkoot, siivoojia ei aleta palkkaamaan. Jossain vaiheessa (20-luvulla?) sellainen kuitenkin palkattiin ja hänen tehtäviinsä kuului myös lämmittäminen.
Luin Aamulehdestä 9.5.1911, että Mouhijärvelläkin oli pohdittu koulujen siivousta. Kansakoulujen johtokunnat olivat kokoontuneet, mutta jättivät kuntakokuksen päätettäväksi, pitäisikö kouluilla lattioiden puhdistukseen käyttää öljyä, koska se sitoo tomua. Jutussa mietittiin myös, pitäisikö opettajille maksaa koulun siivoamisesta vai kenties palkata kouluille vahtimestarit huolehtimaan siisteydestä.
Nykyisin kouluja siivoavat ammattilaiset eri nimikkeillä, täällä he ovat moniosaajia. Heillä saattaa olla muitakin työkohteita kuin yksittäinen koulu. Jos he ovat samassa talossa koko ajan, he hoitavat myös ruuan jakelua. Kiire vaivaa, ja tarkasti on määritelty, mitä siivoukseen kuuluu. Ylimääräistä ei voi tehdä, vaikka tarvetta olisikin. Mitenkähän paljon köyhemmällä Suomella oli 30 vuotta sitten varaa siivouttaa koulunsa kunnolla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti