Pitääkö totella?

En malta olla heittämättä muutamaa kommenttia julkisuudessa vellovaan koulukeskusteluun, vaikka mitään kauhean uutta ja mullistavaa sanottavaa minulla ei taida olla. Alppilan tapaukseen en ota kantaa. Media ei varmaan tiedä kertoa siitä kaikkea. Tuollaisesta nopeasta tilanteesta on paikalla olleillakin usein aika erilainen käsitys. Tiedotusvälineissä on näkynyt, miten (ilmeisesti) tapauksen lopussa oppilas räkytti opettajalle ja opettaja työnsi hänet pois saaden myöhemmin kovanpuoleisen rangaistuksen. Ai niin, eihän minun pitänyt ottaa kantaa. Tässä kuitenkin joitakin hajahuomioita koulun arjesta:

Lainsäätäjän ja ylimpien kouluviranomaisten pitäisi ottaa selkeä kanta siihen, tuleeko oppilaan totella opettajaa vai sallitaanko hänen tehdä aina oman järkensä/toiveidensa mukaan. Ryhmässä toimittaessa konflikteja välttämättä tulee. Edes aikuisten muodostama joukko ei sellaisilta välty. Silläkin on yleensä johtaja tai joku nousee sellaiseksi. Lapset - erityisesti murrosikäiset - tarvitsevat selkeän mallin näihin tilanteisiin. Jos heillä olisi nykyistä selvemmin säädetty velvollisuus noudattaa opettajan ohjeita, vältyttäisin usein myös ristiriidoilta vanhempien kanssa. Opettaja toimikoon silti yleensä niin demokraattisesti kuin mahdollista ja järkevää on, muistaen että vastuu on hänellä.

Vastuullinen aikuinen ei suuttuessaan menetä oman toimintansa kontrollia. Suuttumuksensa ja loukkaantumisensa saa silti näyttää. Jos aikuinen ei koskaan korota ääntään tai muulla tavoin reagoi lapsen huonoon käytökseen, miten tämä ylipäätään tietää tehneensä jotain pahaa. Ei lapsi mene rikki, jos hänelle asiasta huudetaan tai ollaan vihaisia. Sitten keskustellaan, pyydetään anteeksi ja sovitaan. Suuttuminenkin voi kärsiä inflaation, sitä pitää käyttää harkiten.

Tavallinen yläkoulun opettaja ei pysty poistamaan kahdeksas- tai yhdeksäsluokkalaista luokasta tai mistään muustakaan tilasta. Painimaan ei pidä käydä. Hätätilanteessa kannattaa soittaa muita koulun aikuisia apuun. Silti pitää olla selkeä säännös, että oppilaan tulee poistua käskettäessä ja hänet saa poistaa tarvittaessa sopivasti voimaa käyttäen. Tämähän on nykyisenkin asetuksen sisältö, mutta se ei tunnu menneen perille oppilaille ja vanhemmille. Pitää myös selväsanaisesti sallia häiritsevien esineiden takavarikointi. Jälleen oppilaille (ja koteihin) tulee saada tieto, että heillä on velvollisuus luovuttaa esine oppitunnin tai koulupäivän ajaksi. Kuka on se vastuullinen opetusviranomainen, joka sanoo nämä asiat julkisuudessa?

Oikeus lähikouluun pitää päättäjien miettiä uudestaan. Jos lähikoululla ei ole resursseja antaa häiriintyneelle oppilaalle hänelle sopivaa opetusta, ei häntä pidä sinne sijoittaa. Vanhempienkin tulee miettiä, onko tärkeämpää, että lapsi saa opiskella pienemmässä ryhmässä vai että hän pääsee samaan kouluun naapurin lasten kanssa. Ei pidä kuvitella, että opettaja 25 oppilaan ryhmässä repeää kaikkeen. Nyt tavalliset lapset kärsivät, koska he eivät hypi seinille. 

Jo vuosikausia - ties kuinka kauan - ylimmät kouluviranomaiset opetusministerit mukaan lukien ovat pyörineet kuin tuuliviiri median kulloinkin esiin nostamien asioiden tahdissa. Tukea opettajille ei juuri ole julkisuudessa näkynyt.  Juhlatilaisuuksissa on kyllä kelvannut paistatella koulun saavutuksilla. Missä on se ministeri, joka uskaltaa sanoa epäsuositun mielipiteen suoraan julkisuudessa? Puolustaa koulua ja joskus jopa opettajia?

Ei opetus silti ole pelkkää ongelmaa ja häiriötä. Valtaosa koululaisista on mukavaa, järkevästi käyttäytyvää ja fiksua porukkaa. 

Lähde: http://pixabay.com/fi/koulu-opiskelija-koulutus-poika-41444/