Tekstit
Eteläisessä Suomessa on karjaa päästy toisinaan laskemaan ulos jo vapun tietämillä. Luonto ei tuntuisi vielä siihen aikaan kovin paljon syötävää tarjoavan, mutta ehkä sitä ei ole ollut enää varastossakaan. Karjan uloslaskuun on liittynyt petojen karkottamista kelloja kilisyttämällä ja metelöimällä. Lapsuuden vappuihin en muista mitään kellojen kalisuttelua liittyneen, ilmapalloja, vappuhuiskia, simaa ja itse paistettuja munkkeja kyllä. Vappua vietettiin jo silloin työväen, ylioppilaiden ja kevään juhlana. Karnevaalimeininki oli paljon nykyistä vaatimattomampaa, vappumarsseille sen sijaan riitti osallistujia.
1900-luvun alun rippikirjoja selatessani huomasin, että pappi oli suomentanut Valborgin Valpuriksi. Omissa tiedostoissani on Vappu. Rippikirjoja ei voi pitää kovin luotettavina lähteinä mitä tulee käytössä olleisiin nimiin, niin kummallisia muotoja ("Kustaavi") niissä suomenkielisinäkin esiintyy. Silmiini ei ole sattunut yhtään Vapulle tai Valpurille laadittua suomenkielistä perukirjaa. Toistaiseksi pitäkööt sukututkimusohjelmaan tallennetut Vaput nimensä.
Lopuksi lyhyt, tyypillinen tarina eräästä Vapusta. Hän syntyi 1728 Tyrväällä Mikko Erkinpoika ja Maria Matintytär Rekolan kolmantena lapsena. Vuonna 1747 hän avioitui Juho Antinpoika Marttilan kanssa. Juho oli Mouhijärveltä ja sinne Vappukin nyt muutti Ryömälän kylään. Avioliitto oli Juhon toinen, lapsia oli ensimmäisestä liitosta ehtinyt syntyä vain kaksi. Vapulle ja Juholle niitä syntyi yhdeksän. Heistä kaksi kuoli pieninä. Vappu eli leskenä melkein 11 vuotta sen jälkeen kun Juho oli kuollut 1782. Vappu kohtasi jonkinlaisen äkkikuoleman, kuolinsyyksi on nimittäin merkitty hastigt. Siinä vaiheessa Marttilan taloa oli alettu kutsua Vähä-Nyppeliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti