Pääsisipä elokuviin

Leikittelimme erään vanhan sukulaisen kanssa ajatuksella, että joku olisi kuvannut dokumenttielokuvaa kotikylästämme. Olisi niin mukava kulkea tutuissa maisemissa 30-luvulla tai vielä aikaisemmin. Vaikka kylä on suhteellisen hyvin säilynyt, on osa pienistä pirteistä ajan mittaan hävinnyt. Muita on kunnostettu ja laajennettu, kuten pitääkin. En ole museoimassa kylääni, sen pitää säilyä elävänä. Toivottavasti tarpeelliset muutokset edelleen tehdään vanhaa kunnioittaen. 

En tietenkään usko, että tällaista dokumenttielokuvaa on olemassa. Luultavasti kallista filmiä käytettiin vain merkittävien kohteiden tallentamiseen. Tiedän, että on ollut olemassa Kansatieteellinen Filmi Oy, joka 30-luvun loppupuolella taltioi lyhytelokuviksi katoavaa kansanperinnettä. Joitakin noista elokuvista olen katsonut, yhden olen tilannutkin. Kotikyläni ei ole heidän filmilleen tarttunut.

Mutta ajatelkaapa: Mustavalkoisessa elokuvassa näkyisi ensin kotitalo, sitten hiukan pahamaineinen naapurimökki. Olikohan se jo punaiseksi maalattu? Ei sitä tietenkään filmiltä erottaisi. Sitten näkymä jo hävinneeseen  entiseen torppaan, jonka pirtissä nukkui parhaimmillaan kymmenkunta ihmistä. Sen jälkeen puolisen kilometriä ilman taloja, kunnes kylän keskustassa näkyisivät hyvin tiheänä ryppäänä talot ja pikkupirtit, jokainen omalla paikallaan.