Raitis ilma, valo ja puhtaus - keinot keuhkotautia vastaan

Kuten olen aiemmin kertonut, luen vanhoista 1900-luvun alun Aamulehdistä mielelläni nimimerkki Kannon kirjoittamia kirjeitä Mouhijärveltä. En tiedä, kuka nimimerkin taakse kätkeytyi, mutta tottunut kirjoittaja hän selvästi oli. Yksi mahdollisuus olisi päätoimittajanakin myöhemmin työskennellyt F.O. Wiitanen, mutta en tiedä, oliko hän tuohon aikaan Muohijärvellä.

Kannon aiheena 27.7.1911 ilmestyneessä kirjoituksessa oli keuhkotauti. Väinö Horelli oli pitänyt Uotsolan koululla esitelmän aiheesta. Satakuntalainen osakunta alkoi tuona vuonna ajaa keuhkotautiparantolan rakentamista Satakuntaan. Mahdollisesti esitelmätilaisuus liittyi tähän hankkeeseen. Maailmasota viivytti hanketta, Satalinnan parantola valmistui vasta 1925. Esitelmöitsijä kertoi keuhkotautiin (tuota nimeä tuberkuloosista jutussa käytettiin, niinpä käytän sitä myös tässä tekstissä) sairastuneita olevan 25 000 ja joka päivä tautiin kuolevan 30 henkilöä. Todellinen kansantauti oli siis kyseessä.

Horelli oli esitelmässään kertonut, ettei parantavaa lääkettä keuhkotautia vastaan ollut olemassa. Sitä vastaan voitiin kuitenkin taistella kolmen keinon avulla. Ne olivat raitis ilma, valo ja puhtaus. Parantoloiden ansioksi Horelli laski lisäksi, että ne eristivät tartuttavia potilaita terveistä samalla, kun ne tarjosivat paremmat olosuhteet toipumiselle.

Sukututkija huomaa usein, että keuhkotautiin on samasta suvusta kuollut useita ihmisiä. Ahtaissa oloissa eläminen on edistänyt taudin tarttumista, ehkä perintötekijöilläkin on ollut jotain osuutta. Kehotus puhtauteen edellä ei liene tuulesta temmattu. Tuskinpa niitä kylttejä "Älä sylje lattialle - Spotta ej på golvet" ihan turhan takia oli ripustettu juniin, asemille ja muualle, missä väkeä liikkui. (Voisivat muuten taas olla ihan paikallaan esim. bussipysäkeillä, ei tuberkuloosin, mutta yleisen siisteyden takia).


Lähteet:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/talvio.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Satalinnan_sairaala