Tekstit
Vanhaa Satakuntalaista (tiedän, että se pitää kirjoittaa pienellä alkukirjaimella) lähestyi kaukainen nuorempi sukulainen. Kävi katsomassa vanhan talon paikan, oli innoissaan kaikesta näkemästään ja lupasi pitää yhteyttä. Vanha Satakuntalainen kertoi läheisilleen vierailusta, oli selvästi otettu kiinnostuksesta, jota nuorempi sukulainen oli osoittanut. Oli nähnyt vaivaa, kaivanut esiin valokuvat ja pannut parasta pöytään.
Yhteydenottoa ei kuulunut. Vanha Satakuntalainen oli sattunut törmäämään uuden, amerikkalaisemman kulttuurin edustajaan. Nuori sukulainen oli ihastellut kaikkea kovasti tarkoittamatta sen kummempaa, koska sellainen kuuluu hänen tapoihinsa. Hän halusi olla kohtelias vanhalle ihmiselle, joka kertoi innokkaasti suvun historiasta. Ja onhan omien juurien tunteminen hienoa. Niistä voi muiden samanhenkisten seurassa kertoa hauskoja juttuja.
Vanha Satakuntalainen oli kai vähän pettynyt. Ei mitenkään syvästi, pessimisti kun on luonteeltaan. Hän ei vain oikein ymmärrä ihmistä, joka tuntuu yhtenä hetkenä olevan suvustaan kovasti kiinnostunut, mutta seuraavana unohtaa koko jutun. Itse Vanha Satakuntalainen on aina tosissaan. Tarkoittaa, mitä sanoo. Jos ei kiinnosta, ei sano paljon mitään.
On niitä keski-ikäisiäkin satakuntalaisa, joiden sanaan ei voi suuremmin luottaa. Isäni serkku oli innoissaan selittänyt mummolleni (90v), että hän haluaisi kirjallisuuskerhonsa kanssa tulla kyselemään menneistä. Mummo oli hieman ihmeissään minulle asiasta kertoessaan: "en minä ainakaan kahveja ala tarjoamaan". Lohdutin toteamalla, että kyseinen nainen soitti taannoin vanhemmilleni olevansa "kulmilla" ja tulevansa käymään seuraavan ohjelmansa jälkeen. Siinä sitten odotettiin, ei soinut ovikello eikä puhelin.
VastaaPoistaKauanko lupauksesta ehti kulua? Jos oli vaikka hämäläinen? Satakuntalaisen tavoin hämeessä ollaan tosissaan ja käydään luvatuilla vierailuilla; aikaa tosin voi vierähtää. Ehkä se ovikello tai puhelin tai nykyisin kai kännykkä vielä soi.
VastaaPoistaTapaus on jo muutaman vuoden takaa. Muitakin samantyyppisiä on. Itseäni kiinnostaa, onko kulttuuriimme jotenkin muuttumassa tässä suhteessa.
VastaaPoista