Laulamattomuutta

Olen aiemminkin siteerannut nimimerkki Kannon juttuja Aamulehdestä. Sunnuntaina 29.10.1911 hän esitti huolensa siitä, ettei Suomen kansa enää laula. Kansanlaulujen esittäminen oli loppunut eikä virsilaulukaan sujunut. Erityisen huono tilanne oli kuulemma Länsi-Suomessa. Oli kehittynyt jonkinlainen turha häveliäisyys, joka esti laulamasta. Asiaa olivat pohtineet myös lukkari-urkurit, ja avuksi kaivattiin kirkkoherroja, kansa-, kierto- ja pyhäkoulujen opettajia, joiden kunakin vuonna tulisi opettaa määrärätyt nuotit virsikanteleen avulla. Hanke ei tainnut tuottaa kovin hyvää tulosta, melko vähäistä oli satakuntalaisten laulaminen minunkin lapsuudessani. Koulujen pelätyt laulukokeet eivät tainneet rohkaista laulamaan. Onneksi paikkakunnalle asettuneet karjalaiset lauloivat sydämensä kyllyydestä.

Karaoke saattaa vaikuttaa välillä surkuhupaisalta, mutta ainakin harrastus lienee rohkaissut suomalaisia laulamaan. Ehkä tuo Kannon mainitsema turha häveliäisyyskin on vähenemässä, mikä lienee erityyppisten tositv- ja kilpailuohjelmien harvoja ansioita. Mokaamista ei tarvitse niin hirveästi pelätä. Luulen, että laulukokeessa saa nykyisin laulaa pelkästään opettajalle.

Itse nautin kunnon yhteislaulusta. Kun kaikki laulavat, on tulos yleensä siedettävä. Siellä joukossa menee meikäläisenkin mörinä. Virsilaulusta en tiedä, kirkossa tulee käydyksi vain lukukauden lopussa. Enkeli taivaan ja Suvivirsi pitää silti saada laulaa, että pääsee joulun tai kesän tunnelmaan.