Puhdetöitä

Aikoinaan koulussa opittiin, että esi-isämme ja -äitimme tekivät iltaisin puhdetöitä päreen valossa. Joskus olen ihmetellyt, miten se heikossa valaistuksessa oikein onnistui. Parhaat säilyneistä käsitöistä ovat todella tarkkuutta vaatineita. Ehkäpä niitä on sittenkin tehty valoisana aikana, vaikka maatalouden työt veivätkin kesäajasta ison osan. Jotain vähän krouvimpaa veisteli päreen tai öljylyhdyn valossakin. 

Aamulehdessä 16.11.1911 nimimerkki D.D. valitteli, että puhdetyöt olivat kovasti vähentyneet elleivät suorastaan loppuneet taloissa. Syyksi hän näki sen, että palkolliset olivat oppineet kyselemään työaikansa perään. Työpäivät olivat määrätyn mittaisia ja palvelussopimusta tehtäessä siihen saatettiin kirjata, ettei puhdetöitä tarvitse tehdä. Palvelusväen käsityötaidot olivat päässeet ruostumaan. Tehostunut karjanhoito puolestaan vei naisväen aamu- ja ilta-aikaa. Syytä nimimierkki näki isäntäväessäkin, nämä kun eivät näyttäneet hyvää esimerkkiä palvelusväelleen. Edes höyläpenkkiä ei taloista välttämättä löytynyt.

Kukapa tietäisi koko totuuden puhdetöistä. Paljonhan entisaikaisessa taloudessa oli valmistettavaa ja korjailtavaa. Silloinkin kuitenkin olivat jotkut taitavampia yhdessä asiassa, toiset toisessa. Jonkinlaista kauppaa ja vaihdantaa varmaankin harrastettiin. Se teki, joka parhaiten osasi. Toisaalta harjoitus tekee mestarin. Useimmat kai pystyivät valmistamaan arjen käyttöesineitä ja vaatteita itse.