Nimipäiviä

Aamulehdestä 11.11.1911 huomasin, että oli Martin nimipäivä. Nykykalenterissa se näyttää olevan 10.11. Toki tiedän, että nimiä almanakassa on 1900-luvun kuluessa muuteltu, vanhoja käytöstä poistuneita on pudotettu pois ja uusia on tullut tilalle. Mutta noinkin vanhan ja vakiintuneen nimen vaihtuminen yhdellä päivällä tuntui yllättävältä. No, Wikipedia tietää kertoa, että protestanttisissa maissa päivää vietetään Lutherin syntymäpäivänä 10.11, kun taas katoliset viettävät sitä 300-luvulla eläneen Pyhän Martin eli Martinus Toursilaisen muistopäivänä 11.11, koska tämä haudattiin tuona päivänä. Päivän vietto pohjaa vanhaan germaaniseen sadonkorjuujuhlaan, joka on sujuvasti muokattu kristilliseksi. Tekstistä ei selviä, miksi Martin nimipäivä on muuttunut Suomessa vasta joskus 1900-luvun puolella Lutherin syntymäpäivälle.

Nimipäivät pohjaavat katoliseen pyhimyskalenteriin. Nykyisin nimipäivän viettäminen rajoittunee siihen, että työpaikalla pitää tarjota pullakahvit. Lapsia usein muistetaan nimipäivänä pienellä lahjalla, aikuisille riittävät pelkät onnittelut. Nimipäiväkortteja ei enää juuri lähetetä. Vintiltä olen sellaisia löytänyt ja vanhat onnittelukortit ovatkin viehättäviä katsella. Aiemmin nimipäivät liittyivät vuoden kiertokulkuun. Saatettiin sanoa, että jokin työ piti olla tiettyyn päivään mennessä tehtynä. Myös säätä ennustettiin niiden mukaan. Esimerkkejä ei juuri nyt tule mieleen muita kuin "Erkki-turjus turkki päällä, koko kesän paita päällä". Joulusta sanotaan "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi".

Suvun kertomuksista olen saanut käsityksen, että myös aikuiset viettivät aiemmin nimipäiviä kutsumalla naapureita kylään. Erityisesti talojen (pientenkin) emännät pyysivät kylän naiset kahville. Lieneekö tapa ollut paikallinen, mutta kotikylässäni näin on menetelty ainakin ennen sotia. Sota-ajan kahvipula taisi katkaista perinteen. Uuttakin perinnettä on luotu, nimipäivästä on saatu hyvä syy kyläjuhlien järjestämiseen.