Broileria ja muita outoja eläimiä

Nuoremmat tuttavani eivät tiedä, mikä on hieho. Muutkin hyötyeläimiin liittyvät nimitykset voivat olla hukassa. Kaikki kuitenkin tietävät, mitä on broileri. Minulle se olisi lapsuudessa ollut tuntematon käsite. Silloin ei kaupasta paljon muita lihatuotteita ostettu kuin jauhelihaa. Enpä usko, että kyläkaupan tiskissä olisi kanaa ollut tarjollakaan. Jos itsellä oli kanoja, ne kyllä teurastettiin, kun ne olivat tulleet vanhoiksi ja lakanneet munimasta. Kovin paljon ei yhdestä kanasta lihaa saatu. Ruokana se oli sen verran harvinainen, ettei sen maustaminen aina osunut kohdalleen. Eikä lihakaan tainnut enää olla mureimmillaan.

Olisikohan ollut 70-lukua, kun kauppoihin tulivat pakastealtaat ja koteihin pakastimet. Varmaan niitä jossain oli jo aiemmin. Siinä yhteydessä suomalaiseen ruokakulttuuriin ilmestyi pakastekana. Sitä taidettiin laittaa uunissa kokonaisena. Pian grilleillä alettiin myydä broilerinkoipea ja kaupoista sai ostaa broileria. Vähitellen on tultu nykyiseen tilanteeseen, jossa erilaisia broilerituotteita riittää kaupan hyllyissä.

Hataran ja lähteenä kovin epävarman muistini mukaan broilerien kasvuolosuhteista alettiin julkisuudessa puhua 90-luvulla. Omatunto alkoi vaimeasti kolkuttaa aina broileria ostaessa. Halpaa ja helppoa ruokaa tuli silti ostetuksi. Kesät ulkosalla - tosin häkissä - tepastelleilla lapsuuteni kanoilla oli kieltämättä enemmän liikkumatilaa kuin jalostetuilla lajitovereillaan tehotuotannossa. Kanalan virkaa tehneessä aitauksessa navetan nurkassa voi lennähtää orrelle. Lehmät sen sijaan oli kytketty parteensa. Niillä oli vapautta vain kesäisin. 

Mitäkö söin tänään ruuaksi? No broileria.