Norjaan ja ties minne

Sattuneesta syystä - kuten vanhoissa lehti-ilmoituksissa - olen viimeaikoina tutkinut Tornionjokilaakson kirkonkirjoja. Alue on sikäli hankala, että rajan syntyminen 1809 jakoi seurakuntia kahtia. Alatornion seurakunta käsitti ennen jakoa myös joen länsipuoleisia alueita, joista muodostettiin nyt Nedertorneån  seurakunta. Vanhat kirkonkirjat onneksi tulivat Suomen arkistoihin, koska kirkko oli joen itäpuolella. Aiemmin siitä eronneesta Karl Gustavin seurakunnan itäosasta syntyi Karungin seurakunta. Övertorneån seurakunnan itäosa muodosti Ylitornion seurakunnan, johon kuuluivat myös Turtola ja Kolari. Karungin ja Ylitornion kirkonkirjat alkavat vasta 1800-luvun puolelta. Samassa yhteydessä syntyi Muonion seurakunta, johon kuului Enontekiö. Edellä aika tavalla oikaisten kuvattuna valtakunnan vaihdosta aiheutunut jako. 

Siispä normaalien "katoamisten" lisäksi Alatornion (ja 1700-luvulla sen kirkonkirjoissa ollutta) Karungin väkeä poistui Ruotsin puolelle, vaikka he asuivat entisillä asuinpaikoillaan. Ylitorniolle ja pohjoisempaan taas ilmestyy henkilöitä, joiden aiemmat vaiheet pitäisi selvittää Ruotsin seurakuntien kirkonkirjoista. Minulla on tosin hämärä mielikuva, että jossain (OMA:ssa?) olisi mikrofilmillä näiden Ruotsin puoleisten seurakuntien kirjoja, mutta ainakaan Vakasta en ole niitä löytänyt. Ruotsissa digitoituna ne kyllä ovat.

Nyt tuli vielä uusi hankala tapaus. Eeva Kaisa ja Pekka avioituivat 1821. Lapsia heille ehti syntyä muutama ennenkuin Pekka syyllistyi johonkin, jonka takia joutui Suomenlinnan vankilaan. Salakuljetus olisi hyvin mahdollinen syy, Ruotsin puolelle oli varmasti kanssakäymistä. Rippikirjat eivät asiaa kerro ja tuomiokirjojen pariin en ole vielä ehtinyt. Kotikyläänsä hän ei palannut, lieneekö kuollut vankeudessa. Eeva Kaisa jatkoi asumistaan kylässä. Hänelle syntyi kaksi aviotonta lasta 1830-luvulla. Sitten 1839 hän teki yllättävän liikkeen siirtyen nuorimpien lastensa kanssa Norjaan. Toki tiedän, että Tornionjokilaaksosta oli Pohjois-Norjaan menijöitä 1700-luvulta lähtien, ehkä jo aikaisemminkin. Oli kuitenkin aika rohkeaa lähteä kahden lapsen kanssa. On tietysti mahdollista, että kyseessä oli tuon ajan avioero ja uusi puoliso lähti mukaan. Ehkä Norjassa oli helpompi esiintyä avioparina.

Mitenkähän tästä jatketaan? Suomenlinnan vankilan vankiluettelot ovat Kansallisarkistossa, mutta niitä ei tietääkseni ole digitoitu. Pekan kohtalo selvinnee joskus niitä tutkimalla. Tapaus Norja on minulle ihan uusi. Löysin Digitalarkivetin sivut. Kirkonkirjoja on sielläkin skannattu. Lisäksi siellä on haku-toiminto. Valitettavasti en haulla löytänyt etsimääni, mikä voisi tarkoittaa sitä, että käyttöön on otettu uusi sukunimi.  Lähtöseurakunnassa on vain rippikirjan merkintä Norjaan muutosta. Muuttaneiden luettelosta perhettä ei löydy. En siis ollenkaan tiedä, mihin norjalaiseen seurakuntaan perhe muutti, joten kirkonkirjojen selaamisesta ei ole apua. Hm, pitänee yrittää paikallista sukutukimusforumia ja kysellä perheestä siellä.