maanantai 20. helmikuuta 2017

Tauolla

Muiden kiireiden vuoksi blogi on tauolla pari viikkoa. Anneli palaa verkkoon maaliskuun alkupuolella.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Pirkkalan Uutisia ja uutisia

Vanhoja digitoituja sanomalehtiä selatessa huomasin, että vuosina 1913 - 1922 on ilmestynyt paikallislehti nimeltään Pirkkalan Uutiset. Kun paikallislehdet usein ovat sukututkijan aarreaitta, päätin tehdä hakuja kyseisestä lehdestä. Ne tietysti yltävät vain vuoteen 1920, paria viimeistä vuotta pitäisi katsella vapaakappalekirjastossa. Lehti näyttää aloittaneen heinäkuussa 1913 ja ilmestyneen kerran viikossa. Se pitää sisällään myös seurakunnan ilmoitukset. Paitsi kasvavan teollisuustaajama Nokian, käsitti Pirkkalan pitäjä tuohon aikaan myös Pispalan alueen. Kannattaa kaivaa esille Nokian ja Tampereen kartat, niistä löytyvät Kankaantaka, Penttilä , Viikin alue, Hyhky jne. 

Pirkkalan Uutisten ensimmäisen numeron etusivulta. Lähde: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Löysinkö lehdistä mitään? Jotakin, en toistaiseksi mitään kovin merkittävää. Harkitsen jopa lehtien läpiselaamista. Yhtä tietoa tarkistaakseni tulin vilkaisseeksi SSHY:n jäsensivuilta Pirkkalan seurakuntaa. Että kun ei siellä kumminkaan ole kuin jotain 1800-luvun lopun tietoja. Miellyttävä yllätys odotti. Seurakunnan asiakirjoja on nyt digitoitu 100 vuoden rajaan saakka. Rippikirjat vuoteen 1909, kastetut 1911, vihityt 1916, kuolleet samoin ja muuttaneet vuoteen 1914. Tämä avasi ihan uusia mahdollisuuksia katsoa useamman sukuhaaran tietoja. Eilinen ilta menikin rippikirjoja selatessa. Suuret kiitokset vapaaehtoisille!

Olen kyllä käynyt läpi Pirkkalan digitoidut henkikirjat vuosilta 1915 ja 1920. Informaation määrä on niissä kumminkin paljon vähäisempi kuin kirkonkirjoissa. Vain syntymävuosi, ei alle 15-vuotiaiden lasten nimiä, ei syntymäpaikkoja, muutotkin ehkä vain yliviivauksena. Erota siinä sitten se oikea Kalle Nieminen kaimoistaan. Henkilön seurattavuus on rippikirjoissa ihan eri luokkaa. Toki 20-luvulla tapahtunut (Pispalan henkikirjoja on paperisina Tampereen kaupunginarkistossa) tonttien omaksi osto näkyy henkikirjoista ehkä paremmin. Mutta nyt siis pääsen katsomaan Pispalassa ja Nokialla asuneiden sukulaisten vaiheita rippi- ja historiakirjoista.


tiistai 7. helmikuuta 2017

Hakuja, hakuja

Useimmille lienee tuttua, että Kansalliskirjasto on avannut kaikkien luettaviksi digitoimansa sanomalehdet vuosilta 1771 - 1920. Hienoa, sitä olen tainnut näissä teksteissä useamman kerran toivoa. Toivottavasti kehitys jatkuu niin, että kaikille avoimiksi tulee uudempiakin lehtiä. Ilmeisesti tekijänoikeuksista on päästy sopuun ja niin on saatu verkkoon merkittävää aineistoa itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Haku tuntuisi tehostuneen, mutta tarkempaa tietoa minulla ei asiasta ole. Haku on meikäläiselle tärkeä, kun aika on rajallista ja vanhat silmät väsyvät ruudulta tihrustamiseen. Toki lehtien saaminen verkkoon helpottaa myös niitä, jotka haluavat selaamalla etsiä tietoa. 

Höyrylaivojen aikaa. Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto

Tuosta hausta vielä. Oma ongelmani hakuja tehdessä ovat sukuni kovin tavalliset sukunimet. Kyllähän hakusanoja voi syöttää useampia ja voi vaatia, että ne kaikki esiintyvät samalla sivulla kohtuullisella etäisyydellä toisistaan. Taivutusmuodotkaan eivät näytä olevan ylivoimainen este tulosten löytymiselle. Silti voi käydä niin, että kun oikein tarkkaan asetat vaatimuksesi, et löydä mitään. Et voi aina esimerkiksi tietää, onko etunimeä käytetty kokonaisuudessaan. Ehkä onkin otettu siitä vain alkukirjain tai kaksi. Ja kun lievennät rajoituksia, saat 7845 tulosta. Toisinaan en rajoitakaan hakulausetta, vaan aikaa ja/tai julkaisupaikkaa.

Hiljattain tuli viesti, että Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku on avattu. Kyse on seuran jäsenille tarkoitetusta palvelusta. En ole testannut, mitä sieltä saa kirjautumatta esiin. Palvelu sisältää paljon erilaisten julkaisujen henkilöhakemistoja. Joihin siis voi palvelun kautta tehdä hakuja eri kriteereillä. Niitä voi myös selata. Mukana on ymmärtääkseni myös kokonaan digitoituja aineistoja, vaikka omien hakujen kautta ei sellaisia olekaan tullut esiin. Tähän mennessä olen löytänyt lisätietoa isäni pikkuserkkujen elämänvaiheista, kiitos oikeusministeriön nimenmuutosluetteloiden. Ei ihan huono tulos lyhyessä kokeilussa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kuollut raatajavanhus

Yllä olevalla otsikolla kirjoitti Kansan Lehti 31.1.1907: "Tammik. 27 pnä kuoli Jämsän Koskenpäällä torpp. Fr. Lehtinen 70:llä ikävuodellaan. Wainaja oli aikoinaan rakentanut 2 torppaa kylmään korpeen. Jälkeensä jätti hän ikäisensä puolison sekä joukon elähtäneitä lapsiaan. Eräs hänen pojistaan johtaa nykyään paikkakunnan sos.dem. torppariyhdistystä." Elähtäneitä lapsia? Ihan outo ilmaisu, mutta ehkäpä jossain päin ollut käytössä. Olisiko lyhyt muistokirjoitus siinä mainitun pojan laatima. Herätti sen verran mielenkiintoa, että katsoin, mitä kirkolliset lähteet Fr. Lehtisestä sanovat.

Jämsä on sinänsä minulle melko tuntematon sukututkimusmielessä, vaikka muistaakseni olen jonkun esitädin vaiheita siellä vilkaissutkin. Jämsän haudattujen luettelo (SSHY:n jäsensivuilla) tietää, että 27.1.1907 kuoli torppari Fredik Heikinpoika. Hänet ja perheensä löydämme Valkealuomin Havun Lehtilän torpasta. Vaimo Loviisa Kallentytär kuoli vielä samana vuonna. Pojat Otto vaimonsa Ainan kanssa ja Oskari ilmeisesti jäivät torppaan asumaan. Molemmille on merkitty sukunimeksi Lehtilä (ei Lehtinen), Fredrikiä ei ole sellaisella siunattu. Mutta mennäänpä ajassa taaksepäin.

Lehtilään Fredrik perheineen tuli 1889. Heidät merkittiin ensin itsellisiksi, mutta jo samaan rippikirjaan on tehty korjaus. Ehkä Fredrik raivasi lisää maata, kun häntä alettiin kutsua torppariksi. Paikallistuntemukseni ei riitä kertomaan, oliko Lehtilä "kylmää korpea". Aiemmin hän oli vuodet 1871 - 1883 Valkealuomin Heinänoron torpparina. Tämänkin torpan hän lienee raivannut, ainakaan sitä ei näy samalla nimellä aiemmissa rippikirjoissa. Aiemmin hän oli itsellisenä, muonarenkinä ja renkinä. 

Fredrik ja Loviisa Havun Kansanaholla vuosien 1853 - 1862 rippikirjassa. Lähde: Digitaaliarkisto

Fredrik ja Loviisa oli vihitty 1861. Fredrik oli syntynyt Keuruulla Henriikka Hedvigintyttären aviottomana lapsena. Jämsään hän tuli ensimmäisen kerran 1855. Henriikanpojasta tuli Heikinpoika siellä vuonna 1862 alkavassa rippikirjassa. Ehkä papin kirjoitusvirhe, mutta väliäkö tuolla. Noilla elämänvaiheilla Fredrikiä voi hyvin sanoa raatajaksi.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Peruttu lupaus ja Enontekiö

Joudun tässä vetämään takaisin lupaukseni jättää vuoden 1918 arkistot näistä teksteistä vähäksi aikaa sivuun. Huomasin nimittäin, että arkistolaitos on digitoinut myös valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien aktihakemistot. Ylioikeuden osalta mielestäni suora haku on ehkä nopeampi, lukuisten valtiorikosoikeuksien osastojen suhteen hakemistot sen sijaan tarjoavat oikotien. Niistä näkee osaston numeron, mikä jo vähentää selaamista tuntuvasti. Aktinumero auttaa eteenpäin.

Otetaanpa esimerkki. Oletetaan, että etsin tietoa Kaarle Nikolai Virtasesta. Ei hän ole sukuani, mutta toimikoon nyt mallina yleisen sukunimensä vuoksi. Täysin samannimisiä on luettelossa kolme kappaletta. Mahdollisesti joudun tarkistamaan heidät kaikki, koska luettelosta ei muuta henkilötietoa irtoa. Valitsen tähän ensimmäisen. Hänen asiansa on osastossa 60 käsitelty aktinumerolla 244. Tuomioluettelosta osasto löytyy ja sieltä suhteellisen pienellä haarukoinnilla sivu, jossa on numero 244:n tiedot. Kas vain, päädyttiin Pirkanmaalle. Elokuussa on Kaarle ollut tuomiolla ja selvinnyt ehdollisella.

Lähde: Digitaaliarkisto
 
Mitä Enontekiö tähän kuuluu? Ei oikeastaan yhtään mitään. Samalla kun huomasin nuo aktihakemistot Digitaaliarkiston uutuusluettelossa, havaitsin siellä myös Enontekiön nimismiespiirin asiakirjoja. Pakkohan niitä oli vilkaista. Tähän asti kun olen kuvitellut, että nimismiespiirien arkistoja on mahdollista tutkia vain paperiversioina maakunta-arkistoissa. Hienoa, jos niitä nyt aletaan digitoida laajemminkin. Osa asiakirjoista vaatii käyttöluvan, mutta esimerkiksi esteettömyystodistusluettelot tai kauppakirjajäljennökset aukeavat kotikoneella. Ja vuoden 1912 petoeläinten tapporahatilityksiä pääsee katsomaan. Voi kiinnostaa, jos esivanhempia on asunut paikkakunnalla. Omani eivät ole, joten selatkaapa itse.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tampereen vankileiri

Näytän jumittuneen vuoden 1918 tapahtumiin nyt, kun arkistolaitos on julkaissut niihin liittyvää aineistoa. Ehkäpä ensi kerralla jotain muuta. Sotavankilaitoksen arkistossa huomasin eräiden vankileirien tai sotavankiloiden (kuten niiden otsikossa sanotaan) asemapiirroksia. Tampere tietysti kiinnosti. Tampereen vankileiri oli piikkilangalla ympäröidyissä Kalevankankaan vanhoissa kasarmirakennuksissa nykyisen Karjalanpuiston vaiheilla. Niistä on kyllä valokuviakin olemassa, mutta lieneekö juuri tuosta vankileirivaiheesta. Myöhemmin rakennuksia käytettiin hätäapuasuntoina. 

Vankileirille joutui Tampereen valtauksen jälkeen noin 10 000 ihmistä, pääasiassa punakaartilaisia. Heistä noin 1300 kuoli siellä. Luvut hiukan vaihtelevat eri lähteissä, mutta suuruusluokat ovat oikeita. Heti Tampereen valtauksen jälkeen vankeja säilytettiin muissakin rakennuksissa, mutta pian toiminta keskittyi Kalevankankaalle. Wikipedian mukaan leirin toiminta loppui alkuvuodesta 1919. Sitä ennen se oli muuttunut vankeinhoitolaitoksen alaiseksi pakkotyölaitokseksi.

Tampereen vankileirin pohjapiirros, laadittu ennen 18.7.1918. Tarkemman kuvan löydät Digitaaliarkistosta
 
Vartijat paikoillaan säännöllisin välein 20 pisteessä leirin ulkopuolella ja kuularuiskutkin käytössä kulmauksissa. Myös sisäpuolella oli vartijoita, kuten piirroksesta näkyy. Eivät tuhannet ihmiset tietysti olisi siellä vapaaehtoisesti pysyneet. Kasarmit eivät olleet noin suurelle väkimäärälle suunniteltuja. Karttaan merkityt sauna tai pesutupa tuskin riittivät tuhansille ihmisille. Nälkä ja kulkutaudit vaivasivat. Karttaan ei näytä merkityn sairaalaa tai vastaavaa. Leirin lääkäreistä muistan jossain kuitenkin mainitun, joten kaipa heillä jonkinlainen tila oli käytössään. 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Missä tuomittu?

Tällainen ongelma on yhden sukulaisen kohdalla vuoden 1918 sotaan liittyen. Vankikorttia ei hänelle löydy eikä valtiorikosylioikeuden aktia. Kuitenkin perimätieto suvussa on kertonut hänen jonkinlaisen, mahdollisesti ehdollisen rangaistuksen saaneen. Kun hän asui nykyisin Pirkanmaaksi nimitettävällä alueella, selasin ensin lähiseutujen valtiorikosoikeuksien osastoja. Lahden osastojen jälkeen päädyin 136. osaston luetteloihin. Ei häntä niistäkään löytynyt, mutta ne saivat minut miettimään, miksi niissä oli nimiä eri puolilta maata.

Nämä tiedot selviävät tuomioluetteloista. Lähde: Digitaaliarkisto

Ensimmäisten sivujen perusteella tuo osasto lienee toiminut Lappeenrannassa, vaikka Portti (linkki edellä) ei sitä mainitsekaan. Muutaman sivun jälkeen alkaa mukaan tulla väkeä myös Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Miten he päätyivät tuomiolle Lappeenrantaan? Voisin ajatella useampia syitä. Yhden varsinaissuomalaisen aktia vilkaisin. Hän oli lähtenyt pakomatkalle kotipaikkakunnaltaan ja hänet oli pidätetty toukokuun alussa Hollolassa. Kuulustelut oli suoritettu 22. kesäkuuta Lappeenrannassa. Ehkä Hämeenlinnassa ja Lahdessa oli jo niin paljon ruuhkaa. että päätettiin tehdä siirto sinne. Niinkuin arvelinkin, selityksenä pakomatka ja vangin siirto toiselle paikkakunnalle.

Jonkin verran on myös sellaisia, jotka ovat pysyneet kirjoilla kotipaikkakunnallaan, mutta olleet ennen sotaa töissä muualla, kenties kaukana kotoa. Siellä he ovat liittyneet punakaartiin ja kulkeneet sen mukana taisteluissa ja pakomatkalla. Tietämäni ovat olleet länsisuomalaisia Itä-Suomessa, mutta varmaan liikettä on ollut myös muissa suunnissa. Lopulta on sitten jääty kiinni ja jouduttu kuulusteluihin ja tuomittavaksi kaukana vanhalta kotiseudulta. Asiakirjoissa näkyy edelleen virallinen kotipaikka. 

Sukulaisen etsiminen jatkuu. Kerron kyllä, jos hänet luetteloista löydän.