tiistai 20. syyskuuta 2016

Beata Tuomaantytär Krapilta

Karkun rippikirjat alkavat vasta vuodesta 1752. On siis hiukan haasteellista tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä sitä edeltävästä ajasta. Tietysti henkikirjat kertovat omat tietonsa ja kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloitakin on olemassa. Tuossa rippikirjalinkissä näkyvät esivanhempani Antti Mikonpoika ja Valpuri Tuomaantytär. Valpuri oli Kiikan vihittyjen luettelon mukaan Huisulta, Antin alkuperästä ei näytä Iso-Iivarikaan saaneen selvyyttä.

Mutta keitä olivat heidän yläpuolellaan mainitut Tuomas Arvidinpoika ja tämän vaimo Beata Tuomaantytär? Ilmeisesti Krapin edelliset tilalliset. Oliko heillä jokin yhteys Anttiin ja Valpuriin? Vihittyjen luettelo kertoo, että heidät oli vihitty 1718. Syntyy vaikutelma, että molemmat tai ainakin Tuomas olivat Krapilta. Ajankohta on hankala, isovihan ajalta ei ole henkikirjoja. Krapin Tuomas Heikinpojalla oli kyllä Beata-niminen tytär henkikirjoissa 1694, mahdollisesti parissa seuraavassakin. 1697 häntä ei enää Krapilla näy. Joka tapauksessa Beatan rippikirjaan merkitty syntymävuosi 1677 voisi olla lähellä oikeata ja silloin hän olisi ollut parikymmentä vuotta miestään vanhempi. Ehkä Beatan ja Tuomaksen avioliitosta ei syntynyt lapsia. 

Tieto Beatan hautauksesta löytyy kirkon tileistä. Lähde: Digitaaliarkisto

Olisi mahdollista, että Beata olisi avioitunut joskus 1696, saanut lapsia sekä leskeksi jäätyään palannut kotitaloonsa ja solminut uuden avioliiton. Näyttöä tästä on kuitenkin vaikea saada ellei tuomiokirjoissa sitten ole jotakin. Sekin olisi mahdollista, että rippikirjan mukaan 1717 syntynyt Antti Mikonpoika olisi Beatan poika tämän ensimmäisestä avioliitosta. Silloin henkikirjan merkintä isästä ja äidistä pitäisi jälkimmäisen osalta paikkansa. Antti olisi tullut Krapille joskus 1738. Mutta sukulaisuus voi olla myös kaukaisempaa tai sitä ei ehkä ollut lainkaan. En siis yritä väkisin tehdä Beatasta esiäitiäni.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Valpuri Karkun Krapilta?

Aiemmin olen kirjoittanut siitä, että olen hiukan epävarma esiäitini,  Mouhijärven Ryömälän Vähä-Nyppelillä asuneen Valpuri Tuomaantyttären sukujuurista. Kaikki tiedossani oleva tosin tukee sitä, että hän olisi ollut lähtöisin Karkun Krapilta. Syntymäpäivä on molemmilla sama, 13.1.1765. Vähä-Nyppelin Valpurilla se on tietysti vain rippikirjoissa, joissa Mouhijärvellä on omassa seurakunnassa syntyneilläkin aika paljon virheitä. Krapin Valpuri poitui kotoaan 1786 ja samoihin aikoihin Vähä-Nyppelille ilmestyi samanniminen miniä. Ja Karkun Krapilla pidettiin häät 1786. Pedantti minä haluaisin nähdä vihittyjen luettelon, mutta sellaista ei taida Karkusta löytyä vuodelle 1786. Ellei se sitten piileskele jossain ihan muussa yhteydessä.

Valpuri ehti nähdä pojanpoikansa isäntänä. Lähde: Digitaaliarkisto

Verkossa olevissa sukupuissa Valpuri näkyy ilman epäilyjä laitetun Vähä-Nyppelille (eli Marttilaan). Itse olen tähän saakka jättänyt hänet vain kysymerkillä Krapilta tulevaksi. Krapilaisia en ole tutkinut. Nyt ajattelin sen tehdä. Perustelen sitä päivälleen samalla syntymäajalla. Lisäksi Karkku ja Mouhijärvi olivat naapuripitäjiä. En jaksa enää murehtia mahdollista turhaa työtä. Jos myöhemmin osoittautuu, että Valpureita oli sittenkin kaksi, on yhteys helppo katkaista sukututkimusohjelmassa. Katsotaan, löytyykö Krapin asukkaista mitään kerrottavaa näihin blogiteksteihin. 

Huomaan siirtyneeni Vapusta Valpuriin. Todellisuudessa en tiedä, kumpaa muotoa satakuntalaiset ovat suosineet. Valpuri olisi lähempänä ruotsinkielistä nimeä. Omasta lapsuudesta muistan muutaman Vapun, Valpureista ei silloin puhuttu muuta kuin toukokuun ensimmäisen päivän kohdalla. Nimimuoti on toisaalta vaihdellut nopeastikin. Tiedän monta Ainaksi kastettua, jotka halusivat myöhemmin olla Ainoja.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Onko näitä muualtakin?

Digitaaliarkistossa satuin huomaamaan Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan arkistoon sisältyvät hautasijapaikkojen luettelot. Ilmeisesti melko hiljattain digitoituina. Itselläni ei Viipurissa ole tutkimuskohteita, vaikka joidenkin suvun sukuun kuuluvien juuret sinne vievätkin. Lähinnä katsoin uteliaisuuttani, mitä kyseiset luettelot sisältävät. Tai katsoin ja katsoin. Kävi sillä tavalla hyvä onni, että ensimmäinen klikkaamani todella avautui. Tarkempia laskelmia suorittamatta sanoisin, että yli puolessa on käyttörajoitus. Minun logiikallani ei avaudu, miksi se osassa on ja osassa ei. Vuodet (1900-luvun alkupuolta) eivät sitä ainakaan ratkaise. Veikkaankin pientä unohdusta arkistolaitoksen puolella. Korjaavat sellaisen varmaan pian. 

Mitä nyt noita avautuvia katselin, niin niissä näyttää olevan alussa aakkosellinen luettelo hautojen omistajista ja/tai haudatuista. Sen jälkeen seuraa hiukan tarkempia tietoja haudoista ja haudatuista. Sukututkija voisi siis hyvällä onnella löytää näistä luetteloista ennen sotia kuolleen sukulaisensa hautauspäivämäärän. Jos hautausmaista on säilynyt karttoja, voisi haudan ehkä paikallistaa tarkemmin. Sen löytäminen nykypäivän Viipurista ei kuitenkaan liene ihan yksinkertaista. 

Lähde: pixabay
 
Kiinnostaisi tietää, onko luetteloita säilynyt myös muissa seurakunnissa. Itse en muista aiemmin nähneeni, mutta seurakuntien hallussa olevia 1900-luvun arkistoja ei ole enää pitkään aikaan päässyt tutkimaan. Lieneekö luetteloita mikrofilmattukaan? Jos joku on sellaisia tavanunut, kuulisin mielelläni, missä seurakunnissa niitä on. 

Voimmekohan Suomessa joskus päästä sellaiseen tilanteeseen, että hautapaikan omistaminen ja/tai haudassa lepääminen yli 70 vuotta sitten olisi kaikille avointa tietoa? Ihan vain periaatteesta valitan. Olen aina saanut arkistolaitokselta käyttöluvan, kun olen sellaista anonut, eikä lähin maakunta-arkistokaan ole kaukana. 

perjantai 9. syyskuuta 2016

Lehdessä 110 vuotta sitten

Nimittäin Aamulehdessä, jonka 9.9.1906 ilmestynytttä numeroa päätin vilkaista. Tuo päivä oli sunnuntai, mutta lehti tyytyi ilmestymään nelisivuisena. Ei siis hirveästi luettavaa pyhäpäiväksi. Jätän maan ja maailman suuret uutiset seuraavasta sivuun, ne kun ovat ainakin osittain tuttuja historiasta.

 Minua on aina kiehtonut Aamulehdessä otsikolla "Matkustavaisia" julkaistut tiedot siitä, ketä kaupungin hotelleissa ja matkustajakodeissa majaili. En tiedä, kuinka kattavia tiedot olivat. Joka tapauksessa 110 vuotta sitten liikkeellä oli väkeä Turusta, Vaasasta, Raumalta, Helsingistä sekä Satakunnan ja Hämeen maaseutupitäjistä. Titteleinä herra, kauppamatkustaja, kapteeni, rouva, neiti, maanviljelijä, kaupanhoitaja ja niin edelleen. Melko tavallista väkeä, mutta ei ihan kaikkein köyhimpiä. Kaksi saksalaista joukossa, molemmat Hampurista. Oppenheim ja kauppamatkustaja Stahl. Ensimmäisen ammattia ei kerrottu. 

Kakkossivulta poimin pikku-uutisen poliisin vanhasta tutusta. Tai lehti käyttää ilmaisua "poliisille hyvin tunnettu".  Tämä oli ahdistellut ja kivellä uhkaillut kadulla kulkenutta. Paikalle oli kerääntynyt töllistelijöitä, jotka yrittivät estää poliisin toimintaa. Häirikkö oli kuitenkin otettu kiinni. Eipä olleet entiset ajatkaan niin rauhallisia kuin ne joskus esitetään.

Seuraavalla sivulla kerrotaan kotirauhan rikkomisesta Lapinniemen tehtaalla. Kotirauha tehtaalla? Jos jutun oikein ymmärsin, oli tehtaalla menossa lakko ja siellä oli rikkureita töissä. Jokinmoinen joukko työtekijöitä tunkeutui tehtaan alueelle ja ilmeisesti siellä sijainneisiin insinöörien asuntoihin. Tuomio kotirauhan rikkomisesta tuli muutamalle. Ehkä koteihin, ei tehdasalueelle, tunkeutumisesta. Näin 110 vuotta myöhemmin luettuna hiukan sekava juttu.

Takasivulta poimin ilmoituksen, jonka mukaan Vartiotorninkadulla oli myynnissä suuri Filotendra. Tilanahtaus mainittiin siitä luopumisen syyksi. Onneksi Google löytää selityksen Filotendralle. Vehkahan se oli käynyt liian suureksi.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Murhattuja

Viimeksi jo viittasinkin Hiskissä tekemääni hakuun murhatuiksi tulleista. Termi ei siis välttämättä tarkoita murhaa ihan siinä mielessä kuin nykyinen laki sen tuntee. Hiskin niukkojen selitysten pohjaltakin päädyin arveluun, että osa kirjattaisiin tapoiksi tai kuolemantuottamuksiksi. Muutamassa kohdassa oli merkintä tappelusta. Joskus tekijäkin on kirjattu kuolinsyyhyn tai kommenttiin. Se voi tietysti helpottaa tapauksen löytämistä tuomiokirjoista. Tämän vaikeutta taisin viimeksi käsitelläkin. Ja saa sanoa: "Painu arkistoon siitä äläkä odota, että kaikki tarjotaan valmiiksi digitoituna."

Haku "*mörd*" antoi 1640 tapahtumaa, tosin virheilmoituksen kera. Ehkä lukumäärässä kuitenkin ovat kaikki mukana. Joukossa on jonkun verran itsemurhia ja joitakin epävarmoja tapauksia, mutta muuten en pikaisella tarkastuksella havainnut mitään asiaan kuulumatonta. Itsemurhat kuitenkin pienentävät määrää hiukan, ehkä jopa viidenneksellä. Toisaalta lisää murhiksi kirjattuja tulee haulla "*mord*", nyt tuloksia tuli 425 kappaletta. Niistä kuitenkin valtaosa oli itsemurhia. Ehkä viitisenkymmentä murhaksi kirjattua löytyi joukosta. Lisäksi oli jonkinmoinen määrä tapauksia, joissa äiti-sana oli kirjoitettu "morder" ja jotka siksi tulivat esiin. Äidin tukehduttama lapsi ei ehkä joukkoon kuitenkaan kuulunut?

Lähde: pixabay

Murhia näyttää tapahtuneen (miltei) kaikissa seurakunnissa. Tekotapoja, joita tosin on aika vähän kirjattu, oli monia. Ryöstäjä oli tappanut, tappelussa oli murhattu, tapaturmaisesti tai onnettomuudessa samoin, veitsellä, kirveellä, kuristamalla, rikkihapolla, kivellä, hukuttamalla, ampumalla, monella tavalla oli ihmisestä saatu henki pois. Mainittuja murhaajia olivat vaimo, aviomies, poika, äiti, isä, veli, vävy, lanko, ryöstäjä, venäläiset, kasakat, sotilas, toveri, vihollinen, mustalainen, naapuri, mielisairas, kulkumies tai joku nimetty henkilö. Tapahtumapaikkoja kerrottiin harvoin, yleensä kai vain kotipaikkakunnan ulkopuolella sattuneissa hengenmenetyksissä. Useimmiten liikuttiin kotimaassa, joskus Pietarissa. Mitään ihmeellistä ei ollut siinäkään, että merimies sai surmansa Lissabonissa tai suutari 1900-luvun alussa Amerikassa. Mitä lienee tehnyt itsellisen poika Oravaisista Afrikassa 1905? Siellä hän kohtasi matkansa pään. Ehkä hänkin oli merimies.

tiistai 30. elokuuta 2016

Rikoksesta tuomittuja ja vapautettuja

Hiskistä tulin katsoneeksi, miten monella siellä oli kuolinsyynä murha. Siitä ehkä seuraavalla kerralla enemmän. Huomautettakoon kuitenkin heti, ettei murhan tunnusmerkistö liene säilynyt samana vuosisatojen saatossa. Lisäksi edellä on kyse kirkonkirjoihin merkityistä kuolinsyistä. Vakavia rikoksia on yleensä  käsitelty hovioikeuksissa, joiden pöytäkirjoja ei kovin paljon ole vielä digitoitu. Ei ainakaan minua kiinnostavan Turun hovioikeuden osalta. Satuin kuitenkin muistamaan, että olin nähnyt Mouhijärven kirkonarkiston asiakirjojen joukossa joitakin hovioikeuden päätöksiä. En tiedä, mistä syystä ne oli seurakunnalle lähetetty. Tässä pari esimerkkiä, ei murhista, mutta vakavista rikoksista kumminkin. 

Vuonna 1844 oli eräs torppari ja yksi mustalaisnainen tuomittu väkivaltaisesta ryöstöstä, jonka he olivat suorittaneet toisessa torpassa. Heidät oli tuomittu menettämään henkensä niin, että heidän kaulansa katkaistaisiin. Hovioikeus kuitenkin muutti rangaistusta. Rauhan aikanahan ei tuohon aikaan enää sovellettu kuolemanrangaistusta. Torppari sai 40 paria raippoja. Naiselle tuomio oli 30 paria vitsoja. Sen lisäksi tuomittiin julkinen kirkkorangaistus Ikaalisten kirkolla. Torppari tuomittiin viettämään loppuelämänsä Viaporissa. Naiselle riitti kuusi vuotta kuritushuoneessa Lappeenrannassa.

Miltä lienee Suomenlinnassa näyttänyt 1800-luvun puolivälissä? Kuva: pixabay

Joskus hovioikeus myös vapautti syytetyn. Näin kävi mouhijärveläiselle Johanna-piialle 1847. Häntä syytettiin sikiön piilottamisesta ja itsemurhan yrittämisestä. Ylempi oikeusaste kuitenkin totesi, ettei ollut mitään näyttöä raskaudesta tai itsemurhayrityksestä. Näin Johanna-parka vapautettiin. Mietin tuossa kirjoittaessani, miten ruotsin sana "foster" tässä pitäisi kääntää. Ajateltiinko kylässä Johannan olleen raskaana, lähdettäneen sikiön, hävittäneen sen ja sitten yrittäneen itsemurhaa? Todisteita ei siis kuitenkaan ollut. Valitettavasti tekstistä ei käy ilmi, minkä tuomion hän oli käräjäoikeudessa saanut. Vai oliko tapaus siirretty suoraan hovioikeuteen? Asiasta on kuitenkin varmaan riittänyt keskustelua Vestolan kylässä.

lauantai 27. elokuuta 2016

Tuomiokuntia ja käräjäkuntia

Aiheen tähän juttuun sain, kun huomasin, että arkistolaitos digitoi Sääksmäen ylisen ja alisen tuomiokunnan tuomiokirjoja. Toistaiseksi valmiina näyttää olevan ilmoitusasioiden pöytäkirjoja. Toivottavasti päästään myös varsinaisiin asioihin. Minua ne koskettavat, koska Längelmäki on kuulunut Sääksmäen ja Sääksmäen yliseen tuomiokuntaan. 

Ainakin itselleni tuomiokunta ja käräjäkunta olivat alun alkaen aika hämäriä käsitteitä. Lainaan tähän Porttia: "Käräjäkunta muodostui yhdestä tai useammasta paikkakunnasta. Yksi tai useampi käräjäkunta taas muodosti tuomiokunnan." Lukekaapa linkistä lisätietoa. Tuomiokirjat ovat sukututkijalle tärkeä lisätiedon lähde. Vaativaa niiden tutkiminen ainakin alkuvaiheessa on, mutta siihenkin tottuu suhteellisen nopeasti. Tulevaisuudessa hakemistot toivottavasti täydentyvät niin, että esivanhempaa voi etsiä jo niistä, ei pelkästään tuomiokirjan pykälän ensi riveiltä. Joskus mokoma piileksii asiasta kuultuna todistajana, mikä saattaa jäädä huomaamatta. 

Lähde: pixabay

Sitten pitää vielä tietää, mihin tuomiokuntaan tutkittava pitäjä on kuulunut. Avuksi tulee verkossa oleva Suomen Sukututkimusseuran hakemisto. Itselleni ovat hyvin pitkälle riittäneet Ylä-Satakunnan sekä Ylä-Satakunnan ylisen ja alisen tuomiokunnan kirjat. Mutta kuten totesin, Längelmäki menee Sääksmäen tuomiokunnan puolelle. Voin kuvitella, että tuomiokirjojen seuraaminen menee hankalaksi, jos pitäjänrajat ovat muuttuneet vuosisatojen mittaan. Jokin kylä on niiden mukaisesti voinut kuulua eri tuomiokuntiin. Itselläni tällaista ongelmaa ei ole vielä tullut vastaan. Muita kylläkin, mutta niistä joskus toiste.