lauantai 29. lokakuuta 2016

Kiertokoulunopettaja Ikaalisista

Etsiskelin Ikaalisten rippikirjoista ihan muuta, kun silmiin sattui kiertokoulunopettaja Vilhelm Karlsson (myöhemmin Karhe). Hänestä kiinnostuin, koska tähän mennessä "tapaamani" kiertokoulunopettajat ovat olleet naisia. Mikä voi olla pelkkää sattumaa. En ole tilastoja nähnyt tai itse laatinut. Verkossa olisi kyllä yksi matrikkeli, josta sukupuolijakaumaa voisi tarkastella. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki tekstin linkit vievät jatkossa SSHY:n jäsensivuille, joten ei-jäsenet älkööt vaivautuko yrittämään niiden avaamista.

Mikä siis sai Vilhelmin ryhtymään kiertokoulun opettajaksi? Tuskin pystyn kysymykseen tyhjentävästi vastaamaan, mutta hänen elämänvaiheitaan aion tarkastella. Hän syntyi 1859 perheen kuudesta (jos oikein laskin) lapsesta toiseksi nuorimpana Ikaalisten pappilalle kuuluneessa Padinperän torpassa. Kun hän oli kahdeksanvuotias, hänen isänsä sairastui ja kuoli. Torppari vaihtui ja äiti-Albertiina muutti muutaman vuoden kuluttua Vilhelmin kanssa Läykkälään itselliseksi. Vilhelm oli vuoden verran renkinä, mutta palasi äitinsä luokse. 1882 hän avioitui Eeva Vilhelmiina Taavetintyttären kanssa. 

Vuosien 1884 - 1890 rippikirjassa Vilhelm on sitten merkitty kiertokoulunopettajaksi. Häntä sanotaan myös entiseksi seminaarilaiseksi ja alussa mainitsemani matrikkeli osaa kertoa, että hän opiskeli Jyväskylän kansakouluseminaarissa lähes kaksi vuotta. Loppuivatko kenties rahat siinä vaiheessa, vanhin poika syntyi juuri 1884. Seuraavassa rippikirjajaksossa perhe on kirjattu Isoröyhiön Mansikan Kulmalan torpan yhteyteen, ei tosin torppareiksi. Äiti-Albertiina jäi asumaan Läykkälään toisen pojan perheen kanssa. 

Lähde: pixabay

1900-luvun puolelle tultaessa Vilhelm perheineen on merkitty Mansikan Rantamäkeen. Perhe kasvoi uuden vuosisadan puolella vielä viidellä lapsella. Aiemmat lapset olivat tulleet maailmaan 1884, 1886 ja 1899. Nuorimpien syntyessä oli toiseksi vanhin poika ilmeisesti Amerikassa. Vilhelm jatkoi kiertokoulunopettajana ainakin vuoteen 1910, johon digitoidut rippikirjat päättyvät. Luultavasti ura jatkui pitempäänkin, olihan hän tuolloin vasta vähän yli viidenkymmenen, ja kiertokoulujakin tarvittiin vielä pitkään. Ancestry tietää kertoa, että hän kuoli 1934.


maanantai 24. lokakuuta 2016

Tuomas Porissa

Kiitos Annelle linkistä, joka vahvistaa Tuomaan perheineen poikenneen Karkussa ennen Ahlaisiin muuttoa. Jatkoin sitten Porin muuttokirjojen selaamista, ja sieltähän Tuomas ja perhe tulivat esille. Olivat muuttaneet Ahlaisilta Poriin ilmeisesti 1814, vaikka muuttokirja olikin haettu jo edellisenä vuonna. Tuli samalla opittuksi Ahlaisten ruosinkielinen nimi, Hvittisbofjärd. Pienen takkuilun jälkeen löysin perheen 1816 alkavasta rippikirjasta. Tuon jälkeen rippikirjat oli varustettu aakkosellisella luettelolla tai laitettu suoraan aakkosjärjestykseen, joten Tuomaksen seuraaminen oli helppoa.

Vähäinen Porin paikallistuntemukseni ei kerro, missä mahtoi olla Malmikorttelin (Malm quarteret)  numero 94. Tuomaksen ammattimerkinnästä päättelin, että hän oli mennyt jonkun palvelukseen. Ammattisuoja taisi tuohon aikaan olla aika tiukka, joten asettuminen Porin kaupunkiin itsenäiseksi yrittäjäksi ei olisi tainnut helposti onnistua. Siispä försvarskarl, arbetskarl. Ehkä kuitenkin samoissa hommissa kuin aiemmin. Viimeisen kerran Tuomas merkittiin 1836 alkavaan rippikirjaan, silloin jo lisämerkinnällä kyrkfattig, kirkonköyhä. Hän kuoli 1836. Vaimo Leena oli menehtynyt neljä vuotta aiemmin. 

Osa Porin karttaa Digitaaliarkistossa, jonka kuvasta tontti 94 taitaa erottua
 
Perheen lapsia en sen kummemmin seurannut, koska Tuomas ja Leena eivät ole suoria esivanhempiani. Muutama lapsista kuoli pienenä, ja monet lähtivät kotoa toisen palvelukseen melko nuorina, kuten tapana tuolloin oli. Kun Porin rippikirjat kerran ovat aakkosjärjestyksessä, vilkaisin niitä vielä 1856 alkavalta jaksolta. Siellä näkyivät rummunlyöjä Kaarle Mauri Grandell perheineen sekä entinen piika Fredrika Grandell, joka oli oleskellut niin Turussa kuin Pietarissakin.  Frans Vilhelmistä tuli porvari, joka asui omassa talossaan. Yksi esieno selvitetty.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Tuomas, puuseppä ja muurarimestari

Tuomas Tuomaanpoika Krapi syntyi 1772. Hänet lienee kastettu jossain muualla kuin Karkussa, ja rippikirjat tietävät vain hänen syntymävuotensa. Linkin rippikirjasta hän näyttää katoavan. Ennen sitä hän on ilmeisesti saanut sukunimen. Sotilas vai käsityöläinen?  Kumpikin sopisi talollisen nuoremmalle pojalle, josta ei isäntää tullut. Hiski tietää kertoa, että Tuomas Grandell on saanut kaksi lasta Karkussa. Hänet vihittiin 1796 Leena Antintytär Pännärin kanssa. Leenakin on tuolla rippikirjan sivulla avioliittomerkinnällä varustettuna.

Mihin siis perhe lähti Krapilta? Taas Hiski tulee apuun. Tuomas Grandellista ja Leena-vaimostaan on merkintöjä Kurussa, Ahlaisissa ja Porissa. Jos hän Karkussa oli muurarimestari, mainitaan hänet Ahlaisissa ja Kurussa myös puuseppänä. Monitaitoinen rakentaja? Mutta eihän sukututkimusta Hiskin varassa tehdä. Kurun rippikirjoista perhe löytyy sekä 1790 - 1801 että 1803 - 1808. Lienevätkö käväisseet välillä Karkussa, kun Ahlaisten rippikirja kertoo heidän tulleen sieltä 1810. Lasten nimet täsmäävät niin hyvin, että sama perhe tässä on kyseessä.

Lähde: pixabay

Muutto Poriin on sitten Hiskin varassa, toistaiseksi. Kaupungissa näkyy säilyneen tuon ajan muuttokirjoja, joten perheen tulon ehkä voi selvittää ja toivottavasti asuinpaikankin. Rippikirjaa ei tee mieli selata sivu sivulta. Useampi muutto ei liene ollut käsityöläisillä mitenkään tavatonta 1800-luvun alussakaan. Itsellä ei ole tainnut noin ahkeria muuttajia tulla vastaan, mutta sehän ei todista mitään. Varsinkin tuo Kurun-keikka mietityttää.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kansan Lehti 11.10.1906

Tarkoituksena oli yrittää pientä vertailua Tampereella 1900-luvun alussa ilmestyneiden lehtien kesken. Heti en löytänyt sellaista paikallista tapahtumaa tai asiaa, jota olisi kommentoitu kaikissa lehdissä samana päivänä. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa. Tällä kertaa lyhyt katsaus Kansan Lehden tuona päivänä julkaisemiin paikallisiin uutisiin.
  • Suomen työnjohtajainliiton Tampereen haaraosasto halusi lupaa anniskella paloviinaa ja muita väkijuomia huoneistossaan. Lehti vetosi talon rauhallisten asukkaiden kielteiseen suhtautumiseen kapakan taloon tuloon.
  • Venäjän alamainen Krisma Kuismin eli Koskinen oli saanut lääninhallitukselta luvan harjoittaa koti- ja ulkomaan sekä kangas- ja sekatavarakauppaa. Norjan alamainen Hans Larsen taas oli saanut luvan harjoittaa korkkiteollisuutta ja korkkiteosten kauppaa sekä käyttää liikkeessään vierasta työvoimaa. Molempien lupa koski Tampereen kaupunkia.
  • Työväenopistossa luennoi insinööri Viljanen tärkkelys- ja sokeriaineista ravintoaineina. Toisella tunnilla oli luvassa kirjanpidon toinen kurssi. 
  • Tampereen kaupungin raastuvanoikeuden ja maistraatin virkamiesten todettiin olevan oikeutettuja pääsemään osallisiksi Suomen siviilivirkamiesten leski- ja orpokassaan.
  • Finlaysonin tehtaan työväen osuuskaupan johtaja oli ollut viikon kadoksissa, mutta tavoitettu Helsingistä. Asiaan ei arveltu liittyvän kassavajausta. Johtaja oli saanut jo aiemmin varoituksia epäsäännöllisestä elämästään. 


 Lähde: pixabay
 
Lehti oli peräti kahdeksansivuinen. Puolet sivuista vei kuitenkin Sosialidemokraattisen puolueen vaaliohjelman esittely. Tulossahan olivat vaalit, ne ensimmäiset, joissa vallitsi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Matkalaisia 11.10.1906

Aamulehden tapa luetella kaupunkiin (lue Tampereelle) majoittuneita matkustavaisia on jo pitkään kiinnostanut minua. Kirjattiinko kaikki ilmoituksen täyttäneet? Entä jos ei halunnut liikkumiselleen julkisuutta? Joka tapauksessa 110 vuotta sitten oltiin liikkeellä niin lähialueilta kuin kauempaakin. Seuraavassa läheltä tulleet matkustavaiset: rouvat Hilden ja Peltonen Vesilahdelta, ylioppilas Jaakkola Mouhijärveltä, rouva Törnvall Hämeenkyröstä, neiti Kallio Orivedeltä, herra Huttunen Tampereelta, neidit Turppa ja Viendo(?) Mouhijärveltä, maanviljelijät Salmen Vilppulasta sekä Junila (?) ja Vänniä (?) Tyrväältä, Kivistö Ruovedeltä, Kauppila Hämeenkyröstä ja pankkivirkailija Lagerblad Tampereelta.

Majapaikkoja oli tarjolla neljä: ravintola Linnainen, Kyttälän Uusi Matkailia-Koti, ravintola Kaleva ja hotelli Bauer. Tuskinpa siinä kuitenkaan olivat kaupungin kaikki hotellit ja matkustajakodit. Pitää joskus tarkastella, mitä nimiä palstalla esiintyi. Vielä parempi olisi kaivaa esille tuon vuoden puhelinluettelo, siis jos sellainen on olemassa. 

Jos kuva jatkuisi hiukan matkaa oikealle, oltaisiin entisen hotelli Bauerin kohdalla. Lähde: pixabay

Entä missä nämä hotellit ja matkustajakodit ovat sijainneet? Kyttälän Uusi Matkailia-Koti on ainakin ollut Kyttälässä. Olisiko sama, joka mainitaan Tampereelta, meinaan-blogissa? Jossa kosken itä- ja länsipuoli ovat jostain syystä väärin päin. No, kuitenkin jossain nykyisen Stockmannin takana liikuttaisiin. Hotelli Bauer löytyy samasta blogista ja myös Tampere wanhoissa postikorteissa-blogista. Nykyisen Scandic Cityn, aiemman Emmauksen paikalta. Ravintola Kalevan etsiminen verkkohaulla näyttää antavan tulokseksi lähinnä myöhemmin rakennetun samannimisen kaupungisosan ravintoloita. Linnainenkin tuntuu olevan Googlelle tuntematon.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Kansanhuollon kantakortteja

Oikeasti Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiirin arkiston moottoriajoneuvojen kantakortteja. Digitoitu ymmärtääkseni kuluvalla viikolla. Moottoriajoneuvojen kantakortteja on ollut arkistolaitoksen sivuilla jo jonkin aikaa ja joskus taisin niistä kirjoittaakin. Mutta tuo kansanhuolto on tuossa mysteeri. Ymmärrän, että noina vuosina (1944 - 1948) monet tarvikkeet - kuten poltto- ja voiteluaineet - olivat säännösteltyjä. Ehkä kortit liittyvät siihen.

Mitä korteilla sitten on? Tietoja ajoneuvoista, jotka hyvin satunnaisen ja epätieteellisen otantani perusteella näyttävät olevan kuorma-autoja. Myös omistajat ja haltijat on kirjattu. Lisäksi on ajetut reitit, tavaramäärät ryhmittäin eriteltyinä ja tietoja saaduista (?) öljyistä ja bensiinistä. Viimeisinä vuosina 1947 ja 1948 kirjauksia on aika vähän, aiemmin on oltu tarkempia. Korttien järjestys jäi minulle hiukan hämäräksi. Ehkä osittain aikajärjestys. Olisiko vielä Varsinais-Suomi ja Satakunta eroteltu?

Yhden kortin kääntöpuoli. Lähde: Digitaaliarkisto

En Portistakaan löytänyt tarkempaa selvitystä, miksi kansanhuoltopiiri oli tehnyt ajoneuvoista kantakortteja. Rekisterikorteista siellä kyllä on juttua ja kansanhuollosta myös. Tämänhetkinen oletukseni on, että nämä autot kuljettivat tuolloin tarpeellista tavaraa, kuten elintarvikkeita ja puutavaraa. Sitä varten ne tarvitsivat poltto- ja voiteluaineita. Nämä olivat säännöstelyn alaisia ja tässä kohden kansanhuolto astui kuvaan. Mutta miksi ajoneuvosta piti tehdä noin tarkka kortti? Oliko ne otettu kansanhuollon haltuun?

tiistai 4. lokakuuta 2016

Mikko ja Maria

Mikko Antinpoika syntyi 1741 Karkun Krapilla. Vuosien 1759 - 1764 rippikirjassa hän asuu aluksi kotonaan, mutta hänet on sivulta yliviivattu. Hänet vihittiin 1764 Maria Antintyttären kanssa. Tämä oli Hiedan rusthollarin leski. Niinpä Mikko muutti Hiedalle (mitenkähän paikalliset taivuttavat?), hänestä tuli rusthollari ja hän sai Marian kanssa kaksi lasta, Tuomaksen ja Leenan.  

Karkun rippikirja 1759 - 1764. Lähde: Digitaaliarkisto

Maria Antintytär oli miestään reilut 15 vuotta vanhempi. Hän oli rippikirjan mukaan syntynyt 24.2.1725. Tuolla päivämäärällä onkin Karkun Innassa (taas se taivutus?) kastettu Antti Juhonpojan ja Anna Yrjöntyttären lapsi Maria. Ilmeisesti sama, joka vihittiin 21 vuotta myöhemmin Heikki Jaakonpoika Hiedan kanssa. Rippikirjoja ei vielä tuolta ajalta ole. Heikki ja Maria saivat ainakin viisi lasta ennen kuin Heikki 1763 kuoli. 

Marian ensimmäisestä aviolitosta syntyneestä Heikki Heikinpojasta tuli tilan seuraava isäntä vuosien 1783 - 1788 välillä. Mikko ja Maria asuivat tilalla edelleen. Iältään vanhempi Maria kuoli ensiksi, marraskuussa 1795 vanhuudenheikkouteen. Mikko eli vuoteen 1809. Hän asui edelleen Hiedalla, varmaankin tilakaupassa määritellyin eläke-ehdoin. Hänet vei hautaan punatauti. Tytär Leena vihittiin Pitkäkaron Karon pojan Heikki Heikinpojan kanssa. Tuomas lähti kotoaan 1788 ja avioitui ilmeisesti Tyrväälle.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Pisto sydämessä - sukututkija ja tietoturva

Viimeksi ilmestyneen Jalmarin (Suomen Sukututkimusseuran jäsenjulkaisu verkossa) artikkeli sukututkijasta ja tietoturvasta sai minut tuntemaan pienen piston sydämessäni. Ei, en julkaise elossa olevien tietoja verkossa. Enkä edes suunnittele sukukirjan tekemistä. Ja kyllä, sikäli kun ymmärrän pitäisi laitteideni tietoturvan olla kunnossa. Enkä lähde seikkailemaan minkään epämääräisten linkkien perään, tulivat ne sitten sähköpostiin, Facebookiin tai muualle. Sukututkimusohjelmaan en ole tallentanut arkaluontoisia tietoja elossa olevista enkä paljon kuolleistakaan. Sen sijaan sellaisia on kyllä koneellani viesteissä, joita olen muilta saanut. Siis muiden sukututkijoiden tai sukulaisteni sähköpostiviesteissä, kirjoituksissa, äänitallenteissa jne.

No mikä sitten mättää? Se vaihe, kun tietokone (tai puhelin tai tabletti) tulee tiensä päähän. Siis kun pitäisi lopettaa laitteen käyttö hallitusti ja hillitysti. Ylikirjoittaa kiintolevy tai mikä tallennusväline siellä nyt lieneekään. Ei tahdo onnistua. Yritän käyttää laitetta liian pitkään niin, että saan sen jotenkin täysin jumiin. Yritä siinä sitten poistaa tietoja. Parin koneen irrotetut kiintolevyt pyörivät nurkissa, osin sukututkimustietojen, osin työasioiden vuoksi. Muutaman laitteen olen vienyt liikkeeseen, josta olen hankkinut uuden. Sillä toivomuksella, että käsittelevät sitä asianmukaisesti eli tuhoavat tallennukset vaikka mekaanisesti ellei se muuten onnistu. Riski ei liene suuri, mutta ei ihan olematonkaan. 



Lähde: pixabay

Tällä iällä pitäisi kai miettiä myös kuoleman tai vakavan sairastumisen mahdollisuutta. Mitä läheiseni tekevät siinä tilanteessa? Pääsevätkö he omasta profiilistaan minun tallentamiini tiedostoihin? Pikainen tarkastus yhdellä koneella näyttää, että tästä ei ole huolta. Se minkä haluan pysyvän salassa, pysyy siellä myös kuolemani jälkeen. Tietosuojan kannalta hyvä, mutta tietysti heiltä jäisi paljon esimerkiksi valokuvia näkemättä. Ehkä asialle pitäisi tehdä jotakin.