tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulu lehdessä 1906

Ensiksi oikaisen väärinkäsityksen, joka saattoi syntyä aiemman tekstini johdosta. Valtiorikosoikeuksien tuomioluetteloita ei ole avattu verkossa luettaviksi, vaan ne ovat edelleen käyttörajoituksen alaisia. En yhtään ymmärrä miksi, sillä nyt avatut valtiorikosylioikeuden aktit sisältävät paljon tarkempia tietoja tuomituista. Ei kai luettelomuoto tee niistä erilaisia? Toivoisin, että niitäkin voisi tutkia kotikoneella, kun ne kuitenkin on digitoitu.

Mutta varsinaiseen aiheeseen. Tarkoitukseni oli katsoa, millä tavalla joulu näkyi Aamulehdessä vuonna 1906. Lehti ilmestyi hiukan tavallista paksumpana 22. joulukuuta ja normaalina nelisivuisena 23.12. Seuraava numero tuli ulos vasta 28.12. Katsoin ensin joulua edeltäviä numeroita. Tuleva juhla näkyi ennen kaikkea mainoksissa. Niitä oli normaalia enemmän ja ne painottuivat oman aikansa lahjatavaroihin. Pari joulutarinaa löysin. Toinen oli Väinö Paasikankaan kirjoittama, toinen Selma Lagerlöfin. Joulurunokin julkaistiin. Muuten joulu näkyi lehdessä hämmästyttävän vähän. Ei mitään kuvauksia joulujuhlista tai jouluun valmistautumisesta. Ei myöskään tietoa joulun poikkeuksellisista aukioloajoista tai joululiikenteestä. 

Joulun jälkeen ilmestyneestä lehdestä oli turha etsiä juttua siitä, miten joulunvietto oli kaupungissa sujunut. Yhden tulipalouutisen huomasin. Koulukadulla oli tapaninpäivänä kynttilä päässyt kaatumaan ja sytyttänyt lasten leluja niin, että palo oli lopulta levinnyt seinään saakka. Se oli kuitenkin saatu omatoimisesti sammumaan eikä palokunta ollut nähtävästi edes käynyt paikalla. Ymmärrän kyllä, ettei tiedonvälityksen nopeus ollut vielä tuolloin sitä, mitä se on nyt. Tieto kaupungin sisäisistä tapahtumista olisi kai kuitenkin parissa päivässä kantautunut toimituksen korviin. Ehkäpä Tampereella vietettiin rauhallista joulua.

Lähde: pixabay

Anneli palaa verkkoon vuoden 2017 alussa. Haluan toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulunaikaa.


lauantai 17. joulukuuta 2016

"Uusia" henkikirjoja tutkimassa

Päivänä muutamana kävin arkistossa tutkailemassa digitoituja ja käyttörajoituksella varustettuja Helsingin kaupungin henkikirjojen aakkosellisia hakemistoja vuosilta 1960, 1965, 1970 ja 1975. Sopivasti jatkoa sille, mitä rippikirjoista löytyi silloin joskus, kun niitä vielä saattoi tutkia ihan itse eikä sadan vuoden säännöstä ollut kukaan kuullutkaan. Sukua on Helsinkiin(kin) kertynyt jonkin verran 1900-luvun mittaan. Mitä sitten selvisi? Muutaman henkilön kuolinaika viiden vuoden tarkkuudella. Parin perheen 1960- ja 1970-luvulla syntyneet jäsenet ja heidän syntymäaikansa. Ja tietysti tiedot asuinpaikoista.

Olivat jo paikoillaan noita henkikirjoja tehtäessä. Lähde: pixabay


Kunhan varsinaiset henkikirjat digitoidaan ensi vuonna(?), toivon saavani hiukan tarkempaa tietoa. Kirjasin itselleni ylös lähes kaiken, mitä hakemistoista löysin minua kiinnostaneista henkilöistä. Kylä (lienee kaupunginosa tässä tapauksessa), talo, perheen numero, mahdollinen ammatti, osoite (1975) jne. Henkilötunnusta en kirjannut, vaikka sellainen oli ainakin vuoden 1975 hakemistossa. En koe sellaista tietoa tarvitsevani, varsinkin kun useimmat tutkimistani ovat jo kuolleet. Tai mitäpä minä nyt tekisin elävienkään henkilötunnuksilla. Joka tapauksessa uskon löytäväni henkilöt noiden tietojen perusteella varsinaisista henkikirjoista kohtuullisen helposti. 

Mitä sitten toivon löytäväni varsinaisista henkikirjoista? Syntymäpaikkoja, muuttoja, kuolinaikoja, varmistuksia perhesuhteille. Useimmat minua varsinaisesti kiinnostavista henkilöistä ovat syntyneet 1800-luvulla tai ihan seuraavan vuosisadan alussa. Rippikirjat tai kastettujen luettelot heidän syntymänsä ajoilta on mahdollisesti jo digitoitu SSHY:n jäsensivuille. Kunhan vain tietää seurakunnan, mistä etsiä. Ja niistä edelleen elossa olevista en aio kirjata mitään arkaluontoista. 1900-luvun alkupuolella oli kyllä vielä tapana merkitä mielenvikaisuus ja muut vastaavat ominaisuudet henkikirjaankin. Saa nähdä oliko näin myös silloin, kun henkirahoja ei enää maksettu. Nähtäväksi jää myös se, kirjaanko vielä elossa olevista ylipäätään mitään.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Vankikortisto, akteja ja päätöstaltioita

Kun huomasin Digitaaliarkiston haussa olevan toisenkin hakukentän, ehdin jo luulla, että se on avattu vahingossa. Kyseinen haku kohdistuu valtiorikosylioikeuden akteihin ja on tähän saakka ollut käytettävissä vain arkistolaitoksen sisäisessä verkossa. Nuo aktit on nyt avattu verkossa ihan tarkoituksella, kuten arkistolaitoksen tiedotteesta käy ilmi. Pikaisesti silmäilemällä en löytänyt siitä syytä, miksi aineistot on nyt avattu verkkoon. Kenties kyseessä on tuleva itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Vuoden 1918 tapahtumista ei kuitenkaan ole vielä ensi vuonnakaan ihan kulunut 100 vuotta, josta on tullut jonkinlainen maaginen raja. Toki kaikki asiakirjoissa esiintyvät henkilöt ovat jo kuolleet. Toivottavasti arkistolaitos avaisi muitakin pelkästään jo edesmenneitä henkilöitä koskevia arkistoja vapaasti verkossa luettaviksi. Tämä on hyvä alku.

Paitsi yllä mainittuja akteja, on nyt avattu myös valtiorikosylioikeuden päätöstaltiot. Niihin on kirjattu ylioikeudelle valtiorikosoikeuksien päätöksistä tehdyt anomukset (kirjelmät) ja oikeuden päätös asiassa. Päätöksiä näyttäisi olevan lähes 28 000. Jos yhtään ymmärrän, niiden pitäisi vastata ylioikeuden akteja, joissa tietoa vangituista on paljon enemmän.

Lisätietoa voi sen sijaan löytyä valtiorikosoikeuksien tuomioluetteloista. Niistä olen joskus aiemmin kirjoittanutkin. Jos esivanhemman asiaa käsitelleen valtiorikosoikeuden paikka on tiedossa, kannattaa Portista selvittää oikeuden mahdolliset numerot. Tuomioluetteloissa on mukana ihmisiä, joiden asia ei koskaan päätynyt valtiorikosylioikeuteen. Joko he tyytyivät tuomioonsa tai esimerkiksi kuolivat pois.

Vankikortti. Lähde: Digitaaliarkisto
 
Paras viimeiseksi. Itselleni uusi tuttavuus on sotavankilaitoksen aakkosellinen vankikortisto. Sitä en ole aiemmin selannut. Siihen pätee sama, mitä edellä sanoin valtiorikosoikeuksien tuomioluetteloista. Itse löysin sieltä erään vankileirillä kuolleen sukulaisen kortin. Hänen asiansa käsiteltiin valtiorikosoikeudessa, olen aktin nähnytkin Kansallisarkistossa. Ylioikeuteen hän ei ehtinyt asiaansa viedä, koska kuoli jo heinäkuussa 1918.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Sanomalehtiä 1881

Aamulehti kertoi viime viikolla täyttäneensä 135 vuotta. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 3.12.1881. Juhlapäivä vei minut Historialliseen sanomalehtikirjastoon katsomaan, minkälainen lehtimaailma oli tuolloin. Kun hakuun laittaa ilmestymisvuodeksi 1881, saa kaikkiaan 48 osumaa. Siis lehtiä, jotka ilmestyivät tuona vuonna. Suurin osa oli aloittanut jo aiemmin. Kahdeksan lehteä (Helsingin Wiikko-Sanomia, Kansan Ystävä, Mellersta Österbotten, Pellervo, Rauman Lehti, Vestra Nyland, Wasa Framåt ja Östra Nyland) aloitti samana vuonna kuin Aamulehti. 

Sitten otin tarkasteluun Tampereella tuohon aikaan ilmestyneet lehdet. Aamulehden lisäksi niitä löytyi kaksi, Koi ja Tampereen Sanomat. Jälkimmäinen oli monista aiemmista hauista tuttu, sen sijaan Koi oli ihan uusi tuttavuus. Tarkistin Wikipediasta mielikuvani, että Tampereen Sanomat edusti nuorsuomalaisten linjaa. Wikipedian mukaan lehden kirjoitus J. V. Snelmannin 75-vuotispäiville osallistuneen valtuuskunnan matkasta herätti närää ja johti Aamulehden perustamiseen. 

Ilmoitus Aamulehden viimeisellä sivulla 3.12.1881. Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto

Koi-lehti ilmestyi vain muutaman vuoden ajan. Nimen perusteella olisin kuvitellut sen pikemminkin aikakausilehdeksi, mutta näin ei asia ollut. Sanomalehti edusti fennomaanien käsityksiä. Ensimmäisessä numerossa kerrottiinkin lehden olevan harras suomalaisuuden puolustaja. Voimavarat riittivät kerran viikossa ilmestyneeseen lehteen. Pikainen silmäily lehden muutamaan numeroon ei tuonut esiin mitään muista lehdistä kovin poikkeavaa. Lehden viimeinen numero ilmestyi 13.5.1881. Lopettamisen syyksi siinä kerrottiin vähäinen tilaajamäärä ja päätoimittajan sairaus.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Viljakkala ruotsalaislehdissä, osa 2


Viimeksi tein hakuja ruotsalaislehdistä hakusanalla Wiljakkala. Tällä kertaa vaihdoin alkukirjainta. Viljakkala-haku tuotti 16 osumaa. Niistä kolme pitää heti pudottaa pois, koska niissä keskitytään kanteleensoittaja Martti Viljakkalaan. Hänestä en ole koskaan kuullutkaan, ja muutenkin innostukseni kanteleeseen on olematon. Ruotsalaisten digitaalisessa lehtiarkistossa näyttää olevan lehtiä ihan nykypäivään saakka, tosin alle sata vuotta vanhoja ei pysty aukaisemaan. Usein jotain voi niihin liitetystä lyhyestä vinkkitekstistä päätellä, mutta ei aina. Tällä kertaa kolme osumaa jäi sellaisiksi, etten tiedä, mihin ne liittyivät. Muut jakautuivat seuraavasti:
  • Jo viime kerralla mainitsemastani torppari Takalasta kertoi yksi lehti viljakkalalaisena
  • Vuoden 1918 tapahtumat Viljakkalassa tai sen lähellä olivat esillä neljässä tapauksessa
  • 1944 kirjoitettiin Viljakkalan Haverin kultakaivoksesta ja 1987 sukeltamisesta suljetun kaivoksen alueella
  • 2014 oli tsunami tappanut Thaimaassa yhden Viljakkalassa syntyneen
  • 1885 oli Viljakkala saanut Pirkkalan, Messukylän, Hämeenkyrön, Ylöjärven, Teiskon, Kurun, Ikaalisten, Ruoveden, Lempäälän ja Vesilahden tavoin kauppias G.F. Ahlgrenin testamenttaaman 10 000 markan lahjoituksen. Tampereen kaupunki ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura olivat kumpikin saaneet samalta lahjoittajalta  120 000 mk. Jutusta ei oikein selviä, oliko perustettu säätiö, josta lahjoituksia tuli jatkossakin. Aihetta käsitteli kaksi lehteä. Joskus voisi selvittää, kuka tämä kauppias oli ja mikä yhteys hänellä oli mainittuihin kuntiin.




Tämä kuva olisi kuulunut jo edelliseen tekstiin, mutta tulin nyt vasta ajatelleeksi, että 1855 julkaistun jutun tekijänoikeudet tuskin ovat enää voimassa. Aftonbladet 9.10.1855.

Ainakaan tuossa viimeksi mainitussa ei mainittu mitään lähdettä. Uudemmissa sellainen lienee, mutta niitä taas ei pääse katsomaan. Voisi ajatella, että suomalaisia lehtiä käytettiin Ruotsissa lähteinä. Missä vaiheessa lienee perustettu ensimmäiset uutistoimistot? Entä TT?