tiistai 30. toukokuuta 2017

Pilkkukuumetta Mouhijärvellä

Selailin edelleen vuonna 1919 ilmestyneen Kansan Sana-lehden numeroita Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista. Hakusana "mouhijärven" tuotti 16 osumaa, suurelta osin varsin tavanomaisia. Kuolinilmoitus, valtuuston kokousasiaa, palovakuutusyhtiön maksujen keräyksiä, laivavuoroja jne. Ja työväenlehti kun oli kysymyksessä, juttu siitä, että Mouhijärven nimismies oli estänyt Suodenniemen työväenyhdistyksen kokouksen.

Ainoa kiinnostukseni herättänyt asia oli pitäjässä esiintynyt pilkkukuume, jota käsiteltiin kahdessa jutussa. Huhtikuussa 1919 kerrottiin, että epidemian luultiin jo olleen päättymässä, kun lisää ihmisiä oli sairastunut. Karinkylässä oli sairaana kokonainen perhekunta, lapset kuitenkin olivat jo toipumassa. Kallonkylässä oli sairastunut eräässä torpassa viisi henkeä. Oli ilmennyt, että torpassa oli tautia ollut jo aiemmin ilman, että siitä olisi ilmoitettu viranomaisille. 

Heinäkuussa tauti ilmeisesti oli voitettu. Lehti tiesi kertoa, että sairastuneita oli kaikkiaan ollut noin 50. Heistä 12 oli kuollut. Kuolemaan oli siis johtanut joka neljäs sairaustapaus. Tauti oli kulkeutunut pitäjään Tyrväältä erään perheen mukana.

Ennen juttujen lukemista en oikeastaan tiennyt pilkkukuumeesta yhtään mitään, paitsi että sitä joskus kuolinsyynä näkyi haudattujen luettelossa. Se on täiden levittämä tauti (pilkkukuumeeksi nimitettyjä tauteja ja levittäjiä on muitakin). Sen historiaa löytyy verkosta. Tuon Mouhijärven epidemian aikaan taudin levittäjä oli jo tiedossa ja leviämistä pystyttiin ehkäisemään. Asialla oli ilmeisesti ainakin sairaanhoitaja.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kansan Sana

Lehti oli minulle ihan outo, kunnes edellisen blogitekstin yhteydessä tulin vilkaisseeksi sitä hiukan tarkemin. Se ilmestyi Tampereella vuonna 1919 ja oli mitä ilmeisimmin sosialidemokraattisen Kansan Lehden jatke. Viimeksi mainittu lienee kielletty 1918 Tampereen valtauksen jälkeen. Vuonna 1920 palattiin vanhaan nimeen. Kansan Sana-nimisiä lehtiä on ollut muitakin, mutta tässä teen hajahuomioita tuosta vuoden verran Tampereella ilmestyneestä julkaisusta. Tällä kertaa lehden 15.1.1919 ilmestyneestä näytenumerosta. Miltä tuo kapinavuotta seurannut aika näyttäytyi Tampereen näkökulmasta? 

Toisella sivulla on Tampereen vankileiriä käsittelevä lyhyehkö juttu. Leiriä oli tyhjennetty, vankeja oli siirretty muille leireille ja osa heistä oli armahduksen nojalla päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Tampereen leirin arveltiin tyhjentyvän tammikuun 1919 aikana. Jäljelle tulisivat jäämään Tammisaaren, Turun ja Hämeenlinnan vankileirit. Valtiorikosvankeja kerrottiin tuolloin olleen hiukan alle 600.

Työväenyhdistykset yrittelivät saada toimintaansa taas käyntiin. Lehden tiedon mukaan Siuron työväenyhdistyksen johtokunta aikoi lähipäivinä jättää maaherralle anomuksen saada tyhjänä ollut yhdistyksen talo jälleen omistajiensa käytettäväksi. Hämekoskella nimismies oli estänyt työväenyhdistyksen kokouksen pitämisen. Lehden ilmoitusosastossa Rantaperkiön työväenyhdistys ilmoitti kokouksesta seuraavana sunnuntaina.

Ehkä liikuttavin kohta löytyi lehden Halutaan vuokrata-osuudesta. Siinä oli näin kuuluva ilmoitus: "Siisti, pieni punikkiperhe haluaa parin kolmen huoneen asuntoa. Vastauksia pyydetään Kansan Lehden kirjakauppaan." Hiukan jäin ihmettelemään, oliko pienehköllä punikkiperheellä tuossa vaiheessa varaa kolmen huoneen asuntoon. Ehkä, jos perheen huoltaja ei enää ollut vangittuna, vaan oli saanut töitä.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hautasi kummulle en tulla mä voi...

Jossain vaiheessa havahduin siihen, että 1918 sodassa kuolleista punaisista julkaistiin lehdissä kuolinilmoituksia. Tarkoitan tässä maksullisia ilmoituksia, en seurakunnan julkaisemia kuolleiden luetteloita, joita niitäkin oli ainakin paikallislehdissä vuoden 1918 loppupuolelta alkaen. Maksullisia ilmoituksia olen nähnyt niin ikään paikallislehdissä, mutta myös alueellisissa työväenlehdissä. Tällä kertaa yritän etsiä niitä nimenomaan jälkimmäisistä. Varsinaiset paikallislehdet jätän muille.

Työväenlehtien löytäminen 554 digitoidun lehden joukosta ei ole ihan helppoa. Kansan Lehti tulee mieleen, mutta se ei ilmeisesti ilmestynyt vuoden 1918 loppupuolella eikä myöhempiä numeroita ole digitoitu. Samanlainen on tilanne Sosialidemokraatti-lehden kohdalla. Tutkitaanpa siis erilaisten Kansan-alkuisten lehtien sisältöä. Ainakin Kansan Voima ja Kansan Sana ilmestyivät 1919. Haun voi rajata haluamiinsa vuosiin, mikä helpottaa etsintää. 

Kansan Voima alkoi ilmestyä 1919 Sortavalassa. En tiedä, oliko sillä jokin edeltäjä. Joka tapauksessa lehti julkaisi 18.2.1919 Juho Turusen kuolinilmoituksen. Siinä hänen vaimonsa kertoi, että Juho ammuttiin Viipurissa 21.5.1918. Lempi Nordlund puolestaan ilmoitti 3.2.1919 Kansan Sana-lehdessä, että hänen miehensä Fredrik oli ammuttu Tampereen vankileirillä toukokuussa 1918.

Kovin paljon tällaisia ilmoituksia ei selaamissani lehdissä ollut siihen nähden, että punaisten puolella olleita kuoli sodassa ja erityisesti sen jälkiselvittelyissä tuhansia. Useimmat omaiset tarvitsivat rahansa tärkeämpiin asioihin. Myös pelko hillitsi ilmoittelua. Arvelenkin, että vain kaikkein vahvimman vakaumuksen omanneet halusivat kertoa näin läheisensä poismenosta ja varmaan samalla myös protestoida näiden kokemia vääryyksiä vastaan.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Käsityöläiskortisto

Monelle varmaan tuttua, mutta itse tulin vilkaisseeksi tarkemmin SSHY:n sivuilta löytyvää käsityöläiskortistoa vasta äskettäin. Siellä on myös linkki aineiston esitelyyn. Osoittautuu, että kortisto on koottu Turun yliopiston Suomen historian laitoksella 1960-luvun puolivälin jälkeen. Alueellisesti se kattaa lähinnä Varsinais-Suomen kuntia (seurakuntia), mutta mukaan ovat päässeet myös Punkalaidun, Merikarvia, Tyrvää ja Mouhijärvi, joka kiinnostaa sukututkimusmielessä. Tyrvää ja Merikarvia pitää myös varmuuden vuoksi joskus katsastaa.

Mutta Mouhijärvelle siis. Sieltä kuvia on 265, kortteja suunnilleen puolet siitä. Monissa tapauksissa samasta henkilöstä on useampi kortti. Olisiko käsityöläisiä korteilla sata tai hiukan alle. Omina ryhminään ovat kengityssepät, puusepät, räätälit, satulasepät, sepät, suutarit ja muut. Samat ryhmät, jotka on erikseen nimetty myös rippikirjoissa. Jonkun verran lienee maaseudulla ollut käsityöllä eläneitä, joilla ei ollut pitäjänkäsityöläisen asemaa ja jotka rippikirjoissa merkittiin itsellisiksi. Tuo ryhmä muut piti sisällään karvareita, säämiskäntekijöitä, kutojia ja sorvareita.

 Lähde: Digitaaliarkisto

Löytyikö sukulaisia? Yksi, Rienilän kylässä räätälinä toiminut Isak Frimodig. Hänen vanhemmistaan, puolisostaan ja lapsistaan näytti kortilla olevan samat tiedot, mitkä minulla oli entuudestaan omien tutkimusteni perusteella. Eräänlaista vahvistusta siis. Minulle lisätietoa oli viittaus syyskäräjille 1780 ja kolmanteen pykälään, jossa oli käsitelty Isakin anomusta päästä pitäjänräätäliksi. Sen esiin kaivaminen onnistui huonosti. Digitoituihin renovoituihin tuomiokirjoihin on merkitty vain, että kyse oli talousasiasta. Ainakaan lähiaikoina ei ole mahdollista tarkistaa alkuperäistä.