maanantai 27. huhtikuuta 2015

Naiset ja henkikirjat

Näyttää siltä, että Digihakemiston kautta pääsee taas läänintileihin, ilmeisesti linkit on käännetty Astiaan. Olen tutkiskellut varhaisia tottijäveläisiä juuriani. Käyttökatkos Digitaaliarkistossa lopetti homman vähäksi aikaa, mutta nyt sitä näköjään voisi taas jatkaa. Astian käyttöliittymä kun ei oikein viehätä. Esiäidit läntisessä Suomessa esiintyvät varhaisissa henkikirjoissa lähes pelkästään etunimillään. Leskillä voi joskus olla isännimi ja vanhimmissa 1600-luvun henkikirjoissa sellainen on toisinaan vaimoillakin. Muuten yleensä vain isännän patronyymi on kerrottu. Arvattavasti itäsuomalaisilla naisilla on ollut henkikirjoissakin sukunimet, omakohtaista kokemusta asiasta minulla ei ole.

Kun sitten yrittää selvittää, milloin esiäiti ilmestyi taloon, kohtaa usein vaikeuksia. Periaatteessahan avioitumisajankohdan saa henkikirjoista vuoden tarkkuudella. Mutta poikien vaimot voi olla merkitty vähän miten sattuu, joskus ihan viimeisiksi luettelossa. Jos huonosti käy, voi kahdella veljeksellä olla samanniminen vaimo. Kun olisi se patronyymi... Sitä ei ole kerrottu myöskään itsellisestä, joka mahdollisesti asusteli talon mailla, ei vaikka tämä olisi ollut leski tai naimaton. Myöskin sotilaiden vaimot - sotilaat eivät nähtävästi maksaneet henkirahaa - esiintyvät vain etunimillään.

Vesilahden Narvan kylän henkikirjaa 1635. Lähde: Astia

Mielestäni pelkästään henkikirjan perusteella ei voi päätellä, mistä miniä tai vävy taloon tuli. Toki joskus vävyllä voi olla kotitilansa nimi sukunimen tapaan merkittynä. Se, että Anna hävisi naapurista samana vuonna kuin taloon tuli miniäksi Anna, ei vielä takaa, että tämä Anna tuli naapurista. Eniten tietoa tarkasta taloon tulovuodesta tarvittaisiin, kun yrittää selvittää, kuka on kenenkin äiti, jos isännällä on useampia avioliittoja. Joskus selvittäminen onnistuu, tosinaan ei. Jos avioliitto on solmittu ennen vuotta 1635 ja myös lapset syntyneet sitä ennen, jää äiti yleensä historian hämärään. Tuomiokirjat voisivat valaista asiaa.

Narvan henkikirjaa 1674. Lähde: Digihakemisto

Maatalousväestön maailma näyttäytyy henkikirjoissa kovin isäntävaltaisena. Emännistä, miniöistä, palkollisista, torppareista ja itsellisistä ei ollut niin kovin nuukaa, kunhan maksoivat henkirahansa. Kirkko sentään kantoi huolta näidenkin sieluista. Ei sekään silti välttämättä vaivautunut kirjaamaan, mistä joku nuori nainen taloon tuli.


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Digitaaliarkistosta ja vähän muustakin

Sukututkijoiden puheenaihe on viime päivinä ollut Digitaaliarkiston toimimattomuus. Aika alussa oli tiedossa, että Astian kautta digitoituihin aineistoihin pääsee käsiksi. Kuinka laajasti, siitä näyttää olevan erimielisyyttä. Kävin minäkin sieltä jotain tarkistamassa, mutta enimmäkseen päätin lykätä tutkimistani, kunnes tilanne palautuisi normaaliksi. En vieläkään tykkää Astian hakutoiminnosta ja käytän sitä yleensä vain aineiston tilaamiseen arkistovierailulla ja käyttölupien anomiseen. Puolet hauistani menee pieleen, mutta ehkäpä vika on minussa. Voisihan haku tietysti jotenkin yrittää ottaa huomioon, että me tyhmät ja tumpelotkin käytämme sitä. Onneksi nyt näyttää siltä, että Digihakemistonkin kautta pääsee taas aineistoihin käsiksi. Kuinka laajasti, sitä en tiedä. Olen testannut vain muutaman seurakunnan arkistoja. Digihakemiston Astia-linkit lienevät toimineet koko ajan.

Arkistolaitoksen tiedottamisesta ei voi ruusuja jakaa. Ensin sivulle ilmestyi vain ilmoitus, että Digitaaliarkisto ei toimi (en muista tarkkaa sanamuotoa), mikä nyt kyllä oli muutenkin selvää ainakin Digihakemistoa käyttäville. Sitten tuli tiedote, josta sai sen kuvan, että käyttökatkos johtuu aineistojen siirtämisestä uudelle palvelimelle. Siis noin vain laitettaisiin käyttö seis mitään ilmoittamatta viikkojen katkon ajaksi! En tiedä, luinko tiedotetta kuin piru raamattua, mutta hiukan samaa tuntuvat ajatelleen muutkin. Tänään on sitten tullut uusi tiedote, jossa tilanne on kerrottu selkeästi ja asiallisesti. Olisiko ollut ylivoimaista saada sellainen verkkoon heti, kun tilanne selvisi?

Kuvituskuva on Tampereelta, jonka tuomiokirkko on yli 100-vuotisen historiansa aikana ehtinyt nähdä monenlaista.
Tiedotteessa kerrotaan, että käyttörajoitettuihin aineistoihin ei nyt pääse. Näyttörajoitetuista ei puhuta mitään, lieneekö niillä sama juttu. Pitänee kysyä arkistosta. Minulla jäi valtiorikosoikeuksien (1918) tuomioluetteloiden lukeminen pahasti kesken. Mistä tuli mieleeni, että en ilmeisesti osaa hakea Portistakaan.  Kaipailin tietoa siitä, missä mikin valtirikosoikeuden osasto toimi. Tässähän ne on nätisti listattuina. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hiukan vielä Pajukantaa ja Poukkaa

Viikko sitten kirjoittelin Tottijärven Pajukannasta ja Poukasta. Vaikka olen itsenäisesti tutkinut henkikirjoja, olen kyllä tuloksia verrannut muiden, useimmiten Iso-Iivarin  tutkimuksiin. Kun hain Pajukannan tarkempaa sijaintia, satuin löytämään  Esko Karisalmen sivut, joilla oli myös mainittuja tiloja koskevaa tietoa. Ja ennen kaikkea viittauksia tuomiokirjoihin.

Oma tuomiokirjatutkimukseni on ollut laiskanpuoleista eivätkä löydötkään ole olleet kovin merkittäviä. Nyt kuitenkin kaivoin esille Karisalmen mainitseman Vesilahden käräjien pöytäkirjan vuodelta 1723. Se löytyi SSHY:n jäsensivuilta (en linkitä). Mahdollisesti se on Digitaaliarkistossakin, mutta kun kyseinen sivusto ei muutamaan päivään ole ollut toiminnassa, en viitsinyt Astian kautta ruveta sitä etsimään. 

Mitä tuomiokirja sitten kertoi? No, ensinnäkin Poukka oli kruununtila, kun Niilo Laurinpoika 1711 otti sen viljelykseen. Sehän oli ollut autiona Jaakko Klaunpojan kuoleman jälkeen, joten se oli viimeistään siinä vaiheessa siirtynyt kruunulle. Poukan takia ei kuitenkaan käräjillä oltu, vaan Pajukannan, jota Niilo vaati itselleen. Nuoremmat veljet Lauri ja Erkki vastustivat tätä yhdessä veljesten äidin Kerttu Niilontyttären kanssa juuri sillä perusteella, että Niilo oli asunut Poukalla useamman vuoden ja jo  saanut perintönsä.

Pajukanta oli alun alkaen luvattu vanhimmalle pojalle Sipille. Tämä oli ollut kuitenkin sodassa ja ilmeisesti sillä reissulla kuollut. Minkähän takia talon vanhin poika ja tuleva isäntä lähti sotaan? Pakotettiinko hänet, ehkä nuorempi veli oli jo naimissa ja muut vielä liian nuoria? Isovihaa edeltäneinä vuosina taisi sota vaatia enemmän miehiä kuin taloissa oikeastaan olisi ollut väkeä.

 Katkelma tuomiokirjasta SSHY:n jäsensivuilta

Niilolla oli todistajat, että hänen isänsä Lauri oli Niilon häissä luvannut tilan hänelle. Niinpä siis päätettiin, että Niilo vaimonsa Annan kanssa alkaisi viljellä Pajukantaa ja Erkki siirtyisi Poukalle. Näin tapahtuikin. Lauri-veljestä tuli myöhemmin torppari. Pöytäkirjasta ei selvinnyt Sipin kuolinvuosi, joka mahdollisesti on mainittu, mutta kovin sotkuisessa kohdassa. Pitää yrittää löytää sivusta selkeämpi versio. Ei selvinnyt sekään, miksi Niilo siirtyi aikanaan Poukalle tai oliko Kirsti Poukka hänen tätinsä. Sitähän viikko sitten pohdiskelin. Sen sijaan Erkin muutto tilalle sai selityksensä.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kustaa palasi sittenkin

Muutama vuosi sitten kerroin Kustaasta, joka kuului äitini sukuun. Rippikirjoja on sen jälkeen digitoitu lisää ja olen niistä pystynyt varmistamaan, että Kustaa todella asui Lappeenrannassa 1901 - 1903. Hänet on niissä merkitty tarjokkaaksi, joten oletan, että hän hakeutui itse Lappeenrantaan saadakseen musiikkikoulutuksen. Tampereen rippikirja kertoo hänen olleen entinen rakuunarykmentin aliupseeri, joka tuli 1903 Lappeenrannasta. Ammattina oli asemamies. Ainakin yksi lehtijuttu liittää hänet rautatieläisten ja ulkotyöläisten orkestereihin.

Kustaan vaiheet on siis kutakuinkin selvillä syntymästä vuoteen 1922, jolloin hän vielä sisarensa ilmoituksen mukaan oli Conneautissa USA:ssa. Vain viimeiset kolme vuotta ovat hämärän peitossa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Kustaa kuoli 1925 Tampereella. Haudattujen luettelo kertoo kuolinsyyksi lavantaudin. Lisäksi siinä näyttää olevan Amerikassa kuolleiden kohdalla tieto kuolinpaikasta. Kustaalla tästä ei ole mitään mainintaa, joten kaiken järjen mukaan hän on ennen kuolemaansa palannut Tampereelle. Se tietysti varmistuisi 1920-luvun rippikirjasta. Asia vaivaa sen verran, että ehkä joskus vielä pyydän seurakuntaa lähettämään tiedot Kustaan kotiinpaluusta.

Kuva Conneautin pääkadulta 1909. Tällaisena Kustaakin sen näki. Lähde: wikimedia
 
Olen aiemminkin harmitellut sitä, ettei takaisin palanneista siirtolaisista ole kovin paljon tietoa. Osittain se johtuu kirkkohalituksen omaksumasta 100 vuoden säännöstä. Rippikirjoista palanneet näkyisivät, he varmaan joutuivat ottamaan muuttokirjan lähtöseurakunnastaan, jos asettuivat Suomessa jonnekin muualle asumaan tai siirtyivät siviilirekisteriin. On ihan mahdollista, että Kustaa ja sisarensa Ida palasivat Suomeen yhdessä. Idasta ei nimittäin amerikkalaisista tietokannoista löydy Ellis Islandin lisäksi oikein mitään. Ja mahtoiko Aina huolia Kustaansa takaisin, vaikka tällä oli Amerikassa ollut toinen vaimo, virallinen tai epävirallinen? Vielä siis jää selvitettävää.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Naapurikylän Kirsti?

Olen viime päivinä tutkinut tottijärveläisiä esivanhempiani pääasiassa henkikirjojen avulla. Tottijärveltähän on rippikirjoja vuodesta 1706 lähtien ja historiakirjat alkavat suunnilleen 1692. Hankalaa on se, ettei kirkontilejä ole 1600-luvun puolelta, niistä kun näkisi hautaustietoja. Suorien esivanhempien lisäksi olen yrittänyt löytää heidän sisarustensa syntymät, avioliitot ja kuolemat. Pelkkien henkikirjojen varassa se ei oikein tahdo onnistua. Niinpä suunnilleen 1657 Pajulahden Pajukannan tilalla syntyneen Kirsti Sipintyttären elämänvaiheet taitavat jäädä selvittämättä, vaikka minulla olisikin sopiva ehdokas hänen puolisokseen.

Kirsti oli kotonaan vielä 1678. Huhtaan Vitikan Jaakko Klaunpojalle oli silloin merkitty Helga-vaimo. Tai sitten Helga oli jonkun muun, nimeltä mainitsemattoman vaimo. Seuraavana vuonna Kirsti oli hävinnyt kotoaan ja Vitikalle oli Jaakon vaimoksi ilmestynyt Kirsti. 1680 Jaakko olikin sitten jo Poukan tilallinen. En tiedä, erotettiinko tila Vitikasta vai syntyikö se jollakin muulla tavalla. 1700 henkikirjoihin merkittiin myös tytär Riitta. Jaakko kuoli 1701. Kirsti ja Riitta on merkitty Poukalle 1702  ja 1704. 1709 Poukka oli autio. 1705 - 1708 ei henkikirjoittaja ilmeisesti Tottijärvellä käynyt. Siispä rippikirjojen pariin.

Seurakunnan ensimmäisessä rippikirjassa Pajukantaan on merkitty 1706 (tai 1707) Lauri Sipinpoika perheineen. Hiukan eri musteella (?) ovat sivun lopussa tilallisen sisar Kirsti tyttärensä Riitan kanssa. Lisätty myöhemmin? Samalla aukeamalla on mielestäni Poukka, tosin teksti on hädin tuskin luettavaa. Sinne on myöhemmin lisätty leski Kirsti ja tytär Riitta. Seuraavassa rippikirjajaksossa heidät (siis jos ei ole kahdesta eri porukasta kyse, Kirstejä näyttää noissa kylissä riittäneen) on sekä Poukalla että Pajukannassa merkitty Siuvoon, johon heitä ei kuitenkaan ole kirjattu. Poukan Kirstillä on kuitenkin koukeroinen merkintä kuolemasta ja tammikuun 30. päivä 1715 onkin haudattu Kirsti Sipintytär Huhtaan Poukalta 59-vuotiaana.

Pyhäjärven rantamaisemissa ovat olleet niin Pajukanta kuin Poukkakin. Kuva: Tampereen kaupunki, flickr

Poukan isäntinä olivat myöhemmin Kirstin veljenpojat Niilo ja Erkki. Aihetodistelujen varaan jää siis olettamukseni, että Pajukannan Kirsti-tytär olisi ollut reilun kilometrin päässä Huhtaan Poukalla emäntänä. Jääköön siis myös kirjaamatta, paitsi lisätietoihin.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kyselykaavakkeet siirtolaisille

Tämä on tavallaan jatkoa edelliseen tekstiin. Kun rupesin tutkimaan Turun yliopiston yleisen historian laitoksen aineistosivua, tein pienen löydön. 1960- ja 1970-luvulla on Yhdysvalloissa ja Kanadassa asuneille suomalaissyntyisille siirtolaisille lähetetty kyselykaavakkeita. Myös kotimaahan palanneille oli oma kyselynsä. Palautetut kaavakkeet ovat ilmeisesti laitoksen hallussa. Lomakkeet palauttaneista on pdf-muotoinen luettelo. Siitä löytyi kaksi sukulaista.

Mitä siirtolaisilta sitten on kysytty? Laitoksen sivulla sanotaan näin: "Lomakkeet sisältävät  80 kysymystä, alkaen perus- ja henkilötiedoista ja ulottuen moniin kysymyksiin jotka liittyvät työhön, perheeseen, sulautumiskysymyksiin, siirtolaiskulttuuriin jne.  Kaavakkeita on kahta tyyppiä, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan menneet ja sinne jääneet siirtolaiset  (nro. 1-2521, vuosilta 1968-1976, yhteensä 2521  kaavaketta), sekä Suomeen palanneille siirtolaisille osoitetut kaavakkeet (nro. 5001-6349 ja 7001-7346, vuosilta 1969-1977, yhteensä 1695  kaavaketta)."

Tälläkin on moni matkannut, mutta ei Amerikkaan asti ja vasta myöhemmin

Sivulla kerrotaan lisäksi, että kaavakkeita voi lukea kokoelmahuoneen yhdeltä tietokoneelta. Joskus on siis Turussa käydessä varattava aikaa historian laitoksella vierailuun. Sukulaisten vastaukset kiinnostavat. Varsinkin alkuvaiheessa he ovat kyllä kirjoittaneet kotimaahan kuulumisiaan. Noita kirjeitä ei kuitenkaan ole säilynyt. Sukulaiseni siirtyivät Amerikan mantereelle jo 1900-luvun alkuvuosina. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisena he elämän uudessa asuinpaikassaan kokivat. Ehkäpä heidän vastauksistaan selviäisi jotakin, vaikka ne onkin annettu vuosikymmeniä myöhemmin.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Siirtolaiskirjeiden jäljillä

Ihan muuta etsiessäni jouduin tässä päivänä muutamana sivulle, jonka otsikkona on Satakunta Region immigrant letters 1880 - 1964. Sivu kuuluu Michiganin yliopiston Bentleyn historialliselle kirjastolle. Tämäpä kiinnostavaa ja minulle uusi asia. Availin Parkanon, Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Mouhijärven kirjeluettelot, koska nuo paikkakunnat liittyvät oman sukuni vaiheisiin. Ikaalisista ja Parkanosta kirjeitä oli melko paljon, Hämeenkyröstä ja Mouhijärveltä vähemman. Ja kyllä, oli siellä joukossa muutama sukulaisteni lähettämä kirje. Miten siis saada kirjeet tai niiden sähköiset kopiot käsiinsä? Suostuisivatkohan lähettämään sähköpostin liitteenä?



Kirjeet ovat kulkeneet nimenomaan ulkomailta (Yhdysvalloista ja Kanadasta) Suomeen ja ne on kerätty Suomesta 1960-luvulla. Kerääjä oli Turun yliopiston yleisen historian laitos. Siitä, miten keräys on suoritettu, en löytänyt tarkempaa tietoa. Kun Michiganissa kirjeistä on selvästikin käytettävissä mikrofilmit, voisi olettaa, että alkuperäiset ovat Suomessa. Siispä Turun yliopiston sivuille. Yleisen historian laitoksen sivuilta selviää, että kokoelmiin voi tutustua laitoksen tiloissa virka-aikana. Jos oikein ymmärsin, saa todennäköisesti käyttöönsä mikrofilmin. 



Tämmöinen harrastelijasukututkija hiukan vierastaa ajatusta mennä häiritsemään oikeata yliopistollista tutkimusta. Ovatkohan edes tottuneet sukututkijoihin siellä? Luultavasti kohtaisin ystävällistä toimistohenkilökuntaa, mutta kuka tietää. Niinpä ajattelin ensin lähettää kyselyn Siirtolaisinstituuttiin, jolla silläkin selvästi on siirtolaiskirjeitä kokoelmissaan. Olisiko heillä satakuntalaiskirjeitä mikrofilmeinä? Jos ei, on yhteyttä otettava yliopistoon. Onko kukaan teistä lukijoista käynyt tutkimassa satakuntalaiskirjeitä? Millaisia kokemuksia teillä on? Saiko kameraa käyttää muistiinpanojen tekoon? Vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen kiinteään ajankohtaan?

Pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täysikuun jälkeisenä sunnuntaina. On ollut jo 300-luvulta lähtien (tai ainakin päätös tehtiin jossakin kirkolliskokouksessa tuolloin), jos muistan oikein. Kukaan ei ole tainnut ainakaan Suomessa esittää sen tai pitkäperjantain siirtämistä, vaikka muiden pyhien ajankohtia on muuteltu. Aamulehdestä 30.4.1910 kuitenkin luin kalenterin uudistamishankkeesta, joka olisi kiinnittänyt pääsiäisen huhtikuun kahdeksanteen päivään.

Lehtijuttu kertoo, että tuon vuoden kansainvälisessä kauppakamarikokouksessa Lontoossa oli käsitetäväksi tulossa ehdotus, jonka mukaan vuoden ensimmäistä päivää ei olisi merkitty millään päivämäärällä. Muut 364 olisi jaettu 12 kuukauteen, mutta niin että jokaisen vuosineljänneksen kahdessa ensimmäisessä kuukaudessa olisi ollut 30 päivää ja viimeisessä 31 päivää. Karkauspäivä joka neljäs vuosi olisi jätetty päivämäärälaskun ulkopuolelle kuten uudenvuodenpäiväkin. Tämän ehdotuksen takana oli hollantilainen de Klerk.

Ehdotuksen mukaan olisi pääsiäinen tullut aina uuden ajanlaskun mukaan huhtikuun seitsemänneksi päiväksi (vanhaa ajanlaskua 8.4). Etuna pidettiin, että tuohon aikaan voitiin odottaa kaunista ja lämmintä säätä. Se taas olisi edullista kaupankäynnille. Hm, ei tainnut ehdotus herättää suurempaa innostusta. Päivämäärättömät päivät olisivat varmaan aiheuttaneet ongelmia jo 100 vuotta sitten, nykyajasta nyt puhumattakaan. Eikä pääsiäisen sitominen tiettyyn ajankohtaan liene ollut ihmisille niin tärkeää.

Lähde: pixabay


Toivotan hyvää pääsiäisaikaa kaikille lukijoille.