perjantai 18. maaliskuuta 2016

Yhdistyksistä ja niiden arkistoista

Suomen sanotaan olevan yhdistysten luvattu maa. Mitään tilastotietoa minulla ei väitteen tueksi ole. Kenties tilanne on sama muissakin maissa. Yhdistyksiä perustetaan ja lopetetaan. Joskus yhdistyksen jäsenet ymmärtävät, että toiminta on aika päättää. Silloin sen jälkeen jääneet paperitkin ehkä päätyvät johonkin paikalliseen arkistoon. Tai ehkä ovat löydettävissä Valtakunnallisesta yksityisarkistorekisteristä. Monesti yhdistys kuitenkin vain hiipuu pois. Lopulta viimeisen puheenjohtajan perilliset ihmettelevät, mitä yhdistyksen arkistolle pitäisi tehdä. Pöytäkirjat, tilit, toimintakertomukset ja muut ovat alun perinkin voineet olla hajallaan, jos pysyvää toimitilaa ei ole ollut.

Olen saanut tutustua muutaman lakanneen yhdistyksen arkistoon. Ne kerrat ovat olleet antoisia sukututkimusmielessä. En olisi osannut kuvitella, että sukulaiseni on lausunut runon ohjelmallisissa iltamissa, mutta niin hän vain on tehnyt. Toinen sukulainen oli huolehtinut yhdistyksen kirjastosta. Kolmas on ollut toisen yhdistyksen huvitoimikunnassa. Muitakin sukuun kuuluneita on tullut pöytäkirjoissa vastaan. Jotain olen löytänyt myös Patentti- ja rekisterihallituksen purkautuneiden yhdistysten aineistoista. Niistä on olemassa tietokanta, josta voi hakea paikkakunnan mukaan. Tällaiset tiedot ovat sitä "lihaa luiden ympärille", josta sukututkijat usein puhuvat. 

Lähde: pixabay

Olisikin tärkeää, että nämä yksityishenkilöiden nurkissa kenties vuosikausia lojuneet paperit päätyisivät jonnekin, missä ne ovat tutkijoiden saatavilla. En tiedä, voiko arkistolaitos ottaa vastaan jokaisen yhdistyksen arkistoa. Kenties voi. Ainakin kannattaa kysyä. Lisäksi on olemassa kuntien ja kaupunkien arkistoja, joissa luulisi olevan tilaa vähäpätöisemmällekin paikalliselle aineistolle. Ainakin Tampereen kaupunginarkiston kokoelmiin näyttää kuuluvan monenmoista. Yhdistysten toimijat eivät olleet reilut sata vuotta sitten saaneet välttämättä minkäänlaista kouluopetusta. Silti he olivat sivistäneet itseään ja yleensä selviytyivät kohtuudella yhdistysten asioiden ylöskirjaamisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti