Yhtenäinen peruskoulu

Kaunis ajatus, lapsi on koko oppivelvollisuuskoulunsa ajan samassa koulussa. Yhteiset periaatteet, samat käytännöt, ehkä samat säännötkin. Hyvältä kuulostaa myös, jos rinnakkaisluokkia ei ole kovin paljon.

Hienon ajatuksen taakse kätkeytyy kuitenkin joitakin pahoja sudenkuoppia, joita ei tällä hetkellä ilmeisesti ymmärretä opetustoimen ylemmissä portaissa sen paremmin kunnissa kuin ministeriössä tai opetushallituksessakaan.

Peruskoulun yläluokkia opettavat aineenopettajat. Siis biologianopettaja opettaa biologiaa ja maantietoa ja musiikinopettaja musiikkia. Alakoulun puolella luokanopettaja opettaa kaikkia oppiaineita tai ainakin suurinta osaa niistä omalle luokalleen. Jotta aineenopettajat työllistyisivät omalla koulullaan, pitäisi kolmella ylimmällä luokalla (7 - 9) olla noin 300 oppilasta. Ihan kaikkien valinnaisaineiden kohdalla sekään ei riitä. Nyt näyttää kuitenkin olevan tapana perustaa pienempiä yhtenäisperuskouluja. Näin tehdään, koska koulusta ei yleensä haluta kovin suurta yksikköä. Tuhat oppilasta on jo melkoinen ihmismäärä.

Se, että aineenopettajalle ei riitä tunteja omalta koululta niin paljon kuin hänen opetusvelvollisuutensa vaatisi, tarkoittaa, että tunteja on etsittävä muilta kouluilta. Useammassa - ehkä kolmessakin  - koulussa opettava ei voi samalla tavalla sitoutua omaan kouluunsa kuin vain yhdessä paikassa työskentelevä. Hän ei voi olla yhtä täysipainoisesti mukana koulunsa kehittämisessä, juhlien ja tapahtumien järjestämisessa ja muussa koulun toiminnassa kuin sellainen, joka on joka päivä talossa. Hän ei myöskään kohtaa oppilaitaan oppituntiensa ulkopuolella samalla tavalla. Toimiminen luokanvalvojana on vaikeaa.

Ongelma koskee erityisesti taito- ja taideaineiden opettajia, koska heidän tuntinsa riippuvat valinnaisaineryhmien muodostumisesta. Kun näistä aineista on kannettu niin suurta huolta juhlapuheissa, olisi hyvä, että opetusministeriö paneutuisi tähän ongelmaan.

Joku tietysti sanoo, että voihan aineenopettaja ottaa tunteja alaluokilta. Toki voi ja mielellään ottaakin, mutta luokanopettajatkin tarvitsevat tuntinsa. Näin päädytään helposti niukkuuden jakamiseen, hankaliin työjärjestyksiin ja välien kiristymiseen. Se ei edesauta hyvän koulun syntymistä. 

Ehkä koko peruskoulu pitäisikin hoitaa luokanopettajavoimin? Ei sentään! Kaikki kunnia luokanopettajille, he tekevät hienoa työtä pienten oppilaiden kanssa. Kenelläkään ei kuitenkaan aineenhallinta riitä siihen, että opettaisi virikkeitä antavasti yhdeksännen luokan biologiaa, matematiikkaa ja äidinkieltä, vain joitakin esimerkkejä mainitakseni. Kyllä yläluokkien oppilaat (varsinkin lahjakkain osa) ovat jo sellaisia taitureita, että eteenpäin päästäkseen tarvitset vain siihen aineeseen kouluttautuneen opettajan.

Jos yhteinäisperuskouluja halutaan perustaa, tulisi paikallisen opetustoimen johdon tarkasti miettiä, miten aineenopettajat työllistetään. Koulun oikea koko on tärkeä, samoin yhteistyö lähikoulujen kanssa. Suunnitelmat pitää tehdä koko kunnan mittasuhteissa. Nyt näyttävät yksittäiset koulut ratkovan joka kevät samoja työllistymisongelmia.