maanantai 21. toukokuuta 2012

Jaettu vai jakamaton?

Nyt on pakko vähän valittaa! Olen tekemässä eräälle tuttavalle lahjaksi sukututkimusta hänen suvustaan. Ajattelin ujuttaa sukutaulujen sekaan hiukan lisätietoja suvusta ja taloista. Sikäli kun nyt lähinnä kirkollisia lähteitä tutkimalla jotain lisätietoa löytäisin, aika ei anna myöten lähteä tuomiokirjoja selaamaan. 

Tutkimus on vienyt minua eri puolille Suomea, mikä on ollut mielenkiintoista. Juuri nyt tutkin Keski-Pohjanmaan seurakuntien, kuten Vetelin, Alavetelin, Kaustisen ja Lohtajan kirjoja. Mitäs sanotte seuraavanlaisista rippikirjasivuista (jotta yllätys ei menisi pilalle, nämä ovat vain esimerkkejä, eivät varsinaisesti tutkittavaa sukua):


 Kaustisen rippikirja  1779 - 1785. Lähde: Digitaaliarkisto

Verrattuna satakuntalaisiin sivuihin noista puuttuu jotakin aika oleellista. Ainakin se, onko tila verotila vai kruununtila. Manttaalilukuakaan ei ole merkitty. En tuosta myöskään näe, onko tila jaettu vai viljelevätkö perheet sitä yhdessä (olettaen, että se on perintötila). Satakunnalle tyypillistä Ala-, Keski- ja Yli-etuliitteiden käyttöä ei myöskään näy. Kaikki nämä asiat varmaan selviävät veroasiakirjoista. Mutta kuten sanoin alussa, teki mieli valittaa. 

Tässä voisi olla paikka sivistää itseään. Pitänee etsiä tietoa siitä, miten lainsäädäntö on eri aikoina suhtautunut tilojen jakamiseen perillisten kesken. Myös siitä, millainen perhemuoto oli vallitsevana eri puolilla maata, kaipaan lisätietoa. Satakunnassa näyttävät papit useimmiten tarkastelleen perheenä miehen, vaimon ja lasten muodostamaa kokonaisuutta. Perheenpää on saanut yleensä jonkin asemaansa kuvaavan määritteen (isäntä, vanha isäntä, itsellinen), vaikka samassa talossa olisi asunut muutakin sukua. Noissa Kaustisen rippikirjoissa taas määritellään asema usein vain sukulaisuuden kautta (poika, veli, pojanpoika).







1 kommentti:

  1. Olen tehnyt tuolla seudulla myös tutkimusta ja muistaakseni törmännyt rippikirjoihin, joissa ihmisillä ei ollut mitään titteleitä. Niin paljon kuin nimikkeitä nykyaikana inhoan, niin tutkimuksesta tuli perin kummallista kun ei tiennyt kuka oli "kuka".

    (Älä morkkaa Vetelin 1800-luvun viimeistä rippikirjaa. Se on isoäitini isoisän käsialaa, kuulemma.)

    VastaaPoista