maanantai 2. heinäkuuta 2012

Insinööri vs. tavallinen ihminen

Eilen oli Kalevan sunnuntailiitteessä Hanna Kuonanojan kolumni otsikolla "Kun järki ei riitä". Kirjoittaja käytti termia Nokianinsinööri (tarkoittamatta silti pelkästään Nokian insinöörejä) kertoen kaikille tutuksi tulleista tapauksista, joissa on suunniteltu tuote, laite tai ohjelmisto, joka ei tavallisella käyttäjällä toimi.

Näitähän löytyy. Elintarvikepakkaus, johon on suunniteltu niin hieno sulkijasysteemi, ettei tuotetta saa millään järkevällä tavalla ulos pakkauksesta. Puhelin, jonka takuuhuollossa sanotaan: "tyyppivika", kun näyttö lakkaa toimimasta. Erilaiset tietokoneeseen kytkettävät laitteet, jotka eivät käyttöohjeita noudattaen ala toimia. Ohjelmat, joiden kanssa aikaa tuhrautuu tolkuttomasti yksinkertaisen asian hoitamiseen. 

Luulen, - kokemusta minulla ei ole - että teknisen puolen koulutuksessa ei käyttäjäystävällisyyteen kovin kauheasti satsattu. Oli totuttu siihen, että insinööri suunnittelee hienon laitteen johonkin tuotantolaitokseen ja käyttäjät opetetaan laitetta käyttämään. Kun sitten viihde- ja informaatiotekniikka alkoi vallata koteja, ei käyttäjiä enää kukaan kouluttanut. Insinöörikielellä laadittujen käyttöohjeiden avulla olisi pitänyt pärjätä. Eihän se tietenkään onnistunut.

Julkiselle puolelle hankitut erittäin kankeat ohjelmistot ovat surullinen esimerkki. Kun sekä tilaaja että suunnittelija ovat liian kaukana käyttäjän arjesta, ei lopputulos voi olla hyvä. Ylimielisesti suhtautuva IT-tuki vielä pahentaa tilannetta. Muistan, miten rautalangasta piti vääntää, mitä tapahtuu, jos oppilaiden salasanat vanhenevat kolmen kuukauden välein. Sinänsä yksinkertainen asia, mutta "asiantuntijan" kovin vaikea käsittää. Kun kankeisiin ohjelmistoihin vielä lisätään vanhentuneet laitteet, en yhtään ihmettele, että julkisessa terveydenhoidossa tuskaillaan tietokoneiden kanssa kuluvaa aikaa. Mitähän yksityinen puoli tekee toisin? Käyttää enemmän rahaa ja osaa vaatia parempaa palvelua?

Käyttäjiä pitää alkaa kuunnella suunnitteluvaiheessa. Käyttäjiä pitää kuunnella myös, kun laite tai ohjelma on jo käytössä. Virheistä pitää ottaa opiksi. Suomi ei ole mikään tietotekniikan (tai muunkaan tekniikan) edelläkävijä. Jos asenteet muuttuvat, voimme ehkä jollain alueella huipulle päästä. Myös meidän käyttäjien pitää oppia vaatimaan toimivia ratkaisuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti