keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Aluksi

Ehkä näin alkajaisiksi kerron hiukan itsestäni. Olen eläkeiän kynnyksellä oleva peruskoulunopettaja. Pitemmän aikaa olen ollut huolissani siitä, miten nyt suhteellisen hyvin toimivalle koululle käy siinä puristuksessa, mihin se on joutunut ja asetettu.

Mikä koulua puristaa? Sama tehokkuuden vaatimus, mikä on rapauttamassa terveyskeskusjärjestelmämme. Yhä vähemmillä voimavaroilla pitää saada aikaan yhä enemmän. Kun suhteellisen pienipalkkainen - ainakin pitkään koulutukseensa nähden - väki alkaa väsyä ja vaihtaa ammattia, mitä jää jäljelle?

Näitä huolenaiheita aion pohtia. Mutta aion myös rohkeasti ja itsekkäästi käsitellä kaikkea muuta itseäni kiinnostavaa maan ja taivaan väliltä. Jos ajatuksiani joku viitsii lukea, olen tyytyväinen. Jos ei, saanpahan purkaa paineita tähän "päiväkirjaan". Lopuksi vielä varoitus: olen auttamaton tosikko. Huumoria on näistä mietteistä turha etsiä.

2 kommenttia:

  1. Ainakin taalta nahden on suomalainen koulu edelleen huippuarvostettu. Ja se kolmen kouluvuoden kokemus, joka minulla on omien lasten kanssa, heijastelee mielessa autuaan ihanana aikana. Toivon todella, etta siella Suomessa tajuttaisiin koulun ja koulutuksen merkitys yha edelleen paremmin kuin taalla.

    Hyvaa paasiaisen jatkoa Norjasta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, hyvää kevättä Norjaan! Kyllä suomalainen koulu vielä on hyvällä mallilla. Olen vain huolestunut joistakin virtauksista, jotka mielestäni vaarantavat sen tulevaisuutta.

    VastaaPoista