perjantai 26. kesäkuuta 2015

Valituksia torppareilta ja tilallisilta

Kun Digitaaliarkisto on taas herännyt henkiin, vilkaisin viikon sisällä digitoituja asiakirjoja. Näköjään korkeimman oikeuden arkistoa on kuvattu lisää. Minua kiinnostivat erityisesti maanjakoasiain tuomio- ja päätöstaltiot. Varhaisimmat (1922 - ) käsittelevät paljolti juuri torppien ja mäkitupien lunastusasioita. Toki muutakin mahtuu taltioihin. 

Torpparilain mukaan torpparin tuli ilmoittaa maanomistajalle ja kunnan vuokralautakunnalle halustaan lunastaa torppansa alue. Usein asiasta päästiin sopimukseen isännän ja torpparin välillä. Jos näin ei käynyt, ratkaisi vuokralautakunta asian. Ratkaisuun tyytymätön voi vedota maanjako-oikeuteen. Jos tämänkään ratkaisu ei kelvannut, korkein oikeus antoi lopullisen päätöksen.

Millaisissa tilanteissa sitten erimielisyyttä tuli? Ainakin siitä, kuka oli oikeutettu maata lunastamaan ja kuka ei. Kun torppari oli kuollut, oliko lesken uusi mies oikeutettu lunastamaan torpan? Nähtävästi ainakin leski ja lapset olivat. Joku tilallinen moitti torpparin laiminlyöneen vuokranmaksun tai haaskanneen tilan metsää. Näiden syiden ei kuitenkaan katsottu estävän torpan lunastamista. Myös mäkituvan ja torpan raja oli joissakin tapauksissa hämärä. Silloin usein selvitettiin päivätöiden määrää. Maanlunastuslaki salli sen, että itsenäistyvä tila sijaitsi eri paikassa kuin aiempi torppa, jos kantatilan järkevä viljely sitä edellytti. Tähän eivät torpparit aina halunneet suostua.

Torppari ehkä jo lähetti maitoa meijeriin. Sittemmin maitotonkalle on keksitty muuta käyttöä. Lähde: pixabay

Hankalampi tilannne torpparin lasten kannalta oli, jos vanhemmat olivat suostuneet luopumaan torpastaan eläke-etuja vastaan. Vuoden 1918 keväällä ja kesällä tehtiin tällaisia sopimuksia - yleensä kirjallisina - torpparien poikien ollessa vankileirillä.  Vaikka talolliset selvästi käyttivät tilannetta hyväkseen päästäkseen torppareistaan eroon, pitivät sopimukset yleensä oikeudessa eikä torppien omaksi lunastaminen onnistunut. Yleensäkin näyttää siltä, että korkein oikeus vain harvoin muutti maanjako-oikeuden ratkaisuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti