tiistai 19. kesäkuuta 2012

Lahjakkuutta hukkaan?

Uskon, että erilaiset perityt lahjakkuudet noudattavat väestössä suurin piirtein normaalijakaumaa. Lahjakkuuden esiinpääsemisessä ja tietojen ja taitojen kehittymisessä on ympäristöllä paljon merkitystä. Koulutuksen arvo perustuu juuri tähän. Pitää yrittää luoda sellaiset olosuhteet, että mahdollisimman suuri osa lahjakkuudesta saadaan käyttöön. On tietysti syytä muistaa, että taidot kehittyvät myös niillä, jotka eivät ole jollakin alalla erityisen lahjakkaita.

Olen usein miettinyt, miten lahjakkuudet pääsivät esiin silloin, kun väestön valtaosa ei päässyt kouluun. Maaseudulla kansakoululaitos alkoi laajemmin toimia 1800-luvun lopussa. Monessa paikassa kouluun pääsi vasta 1900-luvun alussa. Kansakoulua pitemmälle opintie jatkui yleensä vain ylempien säätyjen lapsilla. Toki joku vauras talonpoikakin saattoi kouluttaa muutaman isosta lapsikatraastaan taatakseen kaikille elannon. Tavallisilta tiloilta, torpista tai mäkituvista puhumattakaan, ei kouluun ollut asiaa ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. 

Lahjakkuuttahan on monenlaista. Ne, joilla oli kädentaitoja, pystyivät yleensä niitä hyödyntämään joko lähtemällä käsityöläisammattiin tai ainakin hankkimalla lisäansioita perheelleen. Jos taiteelliseen lahjakkuuteen liittyivät kädentaidot, saattoi saavuttaa lähiseudulla kuuluisuutta valmistamillaan hienoilla esineillä. Entä ne, joilla lahjakkuus oli epäkäytännöllisempää lajia? Moniko teoreettisesti tai taiteellisesti lahjakas näyttäytyi ympäristölleen jonkinlaisena epäkäytännöllisenä ja avuttomana haaveilijana? He olivat ihmisiä, joista meidän aikanamme olisi kenties tullut professoreja, kirjailijoita tai säveltäjiä.

Katsoin huvikseni Tilastokeskuksen sivuilta elävänä syntyneiden määriä eri vuosilta. 1800-luvulla lukumäärät vaihtelivat 40 000:sta liki 90 000:een. Suuria väestömäärään nähden olivat myös 1900-luvun alkupuolella syntyneet ikäluokat: 70 000 - 90 000. Luvut ovat pyöristettyjä. Lapsikuolleisuus vähensi ikäluokkien kokoa paljon. Silti väitän, että "hukkaan" meni paljon lahjakkuutta, jota yhteiskunta ei silloin ollut valmis hyödyntämään. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa nämä lahjakkaat löysivät tiensä erilaisiin järjestöihin työväenliikkeestä nuorisoseuroihin. Vähitellen avautui mahdollisuuksia kouluttautua aikuisena kirjekurssien, kansanopistojen ja iltakurssien kautta. Onkohan kukaan tutkinut tällaista opintietä tarkemmin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti