perjantai 7. elokuuta 2015

Köyhänä kuoli Mattikin

Matti Matinpoika Vähä-Nyppeli kuoli 1857. Koska hänen leskensä, Matin kolmas vaimo, meni myöhemmin uudestaan naimisiin, on Matin perukirja säilynyt Mouhijärven seurakunnan arkistossa. Perukirja poikkeaa tavanomaisesta sikäli, että mitään omaisuusluetteloa ei ole. Huutokauppa oli jo pidetty eikä irtaimistoa liene hirveästi ollut, koska tuotto oli vain reilut 12 ruplaa. Mikä ei riittänyt edes velkoihin ja kuolemasta aiheutuneisiin kuluihin. 

Lähde: Digitaaliarkisto

Matti oli myynyt tilansa ja sen kauppahinnasta oli ostajalla vielä maksamatta hiukan yli 600 ruplaa, josta siitäkin osa piti varata velkoihin. Lesken huomenlahja otettiin jäljelle jääneestä osasta. Sen jälkeen jaettiin loppusumma lesken (1/3) ja lasten (kahdesta avioliitosta, 2/3) kesken. Poika sai tuplasti sen, minkä tyttäret. Suuria eivät summat olleet. Lesken osuus olisi nykyrahassa noin 2800 euroa, pojan osuus 1600 euroa ja tyttäret saivat noin 800 euroa. En osaa sanoa, kuinka hyvin käyttämäni rahanarvolaskuri vertailun suorittaa. Onhan yhteiskunta ja elämänmeno nykyään kovin erilaista kuin 1857.

Tuo huomenlahja on itselleni puolituntematon käsite. Olen kyllä tiennyt, että sellaisia on annettu ja annetaan edelleenkin. Mutta että se on joskus ollut oikein lainsäädännöllä säädelty, oli minulle uutta. Matin jälkeensä jättämästä omaisuudesta on huomenlahjaksi varattu 1/20. Vastaava osa isosta, hyvin toimeentulleesta maatilasta olisi varmaan riittänyt turvaamaan lesken elämää ainakin joksikin aikaa. 

Matin lapsista yksi oli kuollut isänsä kuoleman jälkeen. Niinpä jaettavaksi tuli myös hänen osuutensa. Jaon periaate oli sama. 50 ruplassa nyt ei ollut paljon jakamista, mutta kaikki oli varmaan saajille tarpeen. Köyhää väkeä olivat siis entiset talollisetkin.


2 kommenttia:

  1. Näitä rahanarvovertailuita ole tehnyt myös, käyttäen sivuston http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN laskuria. Sikäli mukava että se ottaa huomioon inflaation sekä vertaa työmiehen keskiansiota sekä joitain perustarpeiden hintoja. Näistä voi mukavasti vertailla paljonko työmiehen pitää paiskia töitä ansaitakseen vastaavan summan. Sillätavoin vertailusta tulee konkreettisempi.
    Eräässä perunkirjoituksessa havaitsin että leski oli huutokaupassa ostanut pesästä omia vaatteitaan, osan mennessä kylän rouville. Mielenkiintoisia dokumentteja kun niitä lukee rivien välistä kuvaten aikansa elinoloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa samaa laskuria käytin noissa vertailuissa. Aika moni verkossa oleva laskuri alkaa vuodesta 1860, kun markka tuli käyttöön. Tuo edellä mainittu tuntee myös ruplat. Siksi päädyin siihen.

      1857 oltiin paljon omavaraisempia kuin nykyään. Siksi ihan täydellistä rahan arvon vertailua on varmaan mahdoton kehittää.

      Poista