Lukukinkerit

Eilen Valkealan papin muistikirjaa tutkiessani muistin taas, että lukutaitoa ja kristinopin hallintaa tutkailtiin ennen kinkereillä. Meilläpäin puhuttiin myös lukusijoista. Papit kiersivät seurakuntaansa, ja kun kinkerit kylässä pidettiin, oli kaikkien kynnelle kykenevien syytä laittautua paikalle. En tosin muista nähneeni tilastoja osallistumisesta. Varmaan niitäkin oli, jotka sairauteen tai muuhun syyhyn vedoten jäivät pois. Seurakunta oli jaettu lukulahkoihin, kinkereitä pidettiin yleensä lahkon taloissa vuoron perään.

Olen itse osallistunut kinkereille yhden kerran, joskus lapsena. Tilaisuus järjestettiin jossakin lähitalossa ja meitäkin pyydettiin paikalle. Kovin suurta väkimäärää ei kinkereillä ollut. Etukäteen meitä lapsia vähän peloteltiin, että pappi voi kysyä jotakin vaikeaa. Tietenkään tuohon aikaan ei enää lukutaitoa testattu, mutta kristinopista oli joku kohta annettu "läksyksi". Muistaakseni pappi ei kuitenkaan kuulustellut keneltäkään mitään. Tarkoitus oli käydä aiheesta keskustelua, mutta jäyhät satakuntalaiset eivät olleet siihen kovin innokkaita. Joku kirkollisia asioita enemmän harrastanut taisi pelastaa tilanteen sanomalla jotakin, muuten kuuntelimme papin puheita. Lapsen mielestä tilaisuus taisi olla vähän tylsä. Maaseudulla kai kinkereitä edelleen järjestetään, vaikka niiden luonne on nykyään ihan erilainen kuin aikoinaan.

Pitäisi oikeastaan kaivaa esille kuvauksia 1800-luvun kinkereistä ajalta ennen kansakoululaitoksen syntyä. Haluaisin tietää, tarkistiko pappi jokaisen aikuisenkin lukutaidon vai tutkittiinko sitä vain lapsilta ja nuorilta. Ja sitten ne rippikirjan ja muuttokirjojen merkinnät kristinopin alkeiden osaamisesta ja ymmärtämisestä: kinkereillä ne kai syntyivät. Mutta kopioitiinko ne vain rippikirjasta toiseen vai testattiinko taitoja uudestaan?