perjantai 16. maaliskuuta 2012

Sukututkimusta uutisissa

Kun sukututkimus pääsee oikein illan pääuutislähetykseen, pitäisi tietysti olla tyytyväinen. Kyse oli kuitenkin jo "vanhasta" asiasta. Seurakunnat ovat vetäneet sataa vuotta nuorempia kirkonkirjoja pois arkistoista, koska arkistolaitoksen linja niiden tutkimiseen ei ole yhtä tiukka kuin kirkkohallituksen ottama kanta.

Tässä pitäisi muistaa, ettei läheskään kaikkien seurakuntien 1900-luvun kirkonkirjoja ole lainkaan ollut arkistoissa. Mahdollisuus tutkia kirkkoherranvirastossa on taas kovasti riippunut seurakunnasta. Omalle kohdalle on sattunut muutama seurakunta, joissa jo ennen kirkkohallituksen suositusta on sanottu, että sataa vuotta nuorempia kirjoja pääsee tutkimaan vain kirkkoherran luvalla. Ainakin minusta kuulosti siltä, ettei pelkkää sukututkimusta kannattanut tarjota tutkimisen syyksi. Toisaalta tiedän seurakuntia, joissa pääsi tutkimaan 50-luvun kirkonkirjoja.

Mitä hirveyksiä kirjoissa sitten on? Riippuu varmaan paljon papista, joka kirjauksia on tehnyt. Olen nähnyt rippikirjojen pohjalta tehtyjä muita asiakirjoja, joissa jonkun kohdalla lukee "mielipuoli". Haudattujen luetteloon kirjatut kuolinsyyt voivat olla hiukan arkaluontoisia. Vuoden 1918 kohdalle on tiukan linjan pappi voinut kirjata melko tylyjäkin kommentteja punaisista (en tosin ole itse sellaisia nähnyt). Erityisesti tämä ongelma koskee pieniä seurakuntia, joissa papisto on tuntenut seurakuntansa hyvin. Suurissa kaupungeissa on todennäköisesti pysytty melko rutiininomaisissa teksteissä.

Toivoisin, että asiassa saataisiin jonkinlainen kompromissi aikaan. Esimerkiksi niin, että sotaa edeltävän ajan kirkonkirjoja saisi pääsääntöisesti tutkia. Siitäkin ajasta on jo kulunut yli 70 vuotta, minkä luulisi riittävän. Ei niin vanhojen asioiden pitäisi enää herättää intohimoja. Jokainen tutkija on kuitenkin vastuussa erikseen siitä, mitä hän julkaisee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti