perjantai 6. maaliskuuta 2015

Salakuvausta murhemielellä

Eilen kävin paikallisessa yliopiston kirjastossa tutkimassa vapaakappalekirjastopäätteellä niitä digitoituja sanoma- ja aikakauslehtiä, joita ei voi verkossa vapaasti lukea. Tai oikeastaan tärkein asia ei ole lukeminen (voihan lehtiä toki lukea mikrofilmiltä useammassakin paikassa), vaan mahdollisuus tehdä hakuja. No, löysin kaikenlaista kiinnostavaa. Vapaakappalepäätteet on kytketty vain kirjastojen sisäiseen verkkoon, joten niiltä ei saa tallennetuksi mitään sähköisessä muodossa, kun paikallinen tallentaminenkin on estetty. Koska valokuvaamista ei ollut nimenomaan kielletty (?), kuvasin löytämäni puhelimella. Kukaan ei tullut sanomaan mitään, mutta oletan, ettei kuvata olisi saanut, syntyyhän siinäkin sähköinen tallenne. Podin siis hiukan huonoa omaatuntoa samalla kun mietin, miksi tämän pitää olla niin vaikeaa, monessakin mielessä. Harmitti.

Historiallisen sanomalehtikirjaston sivulla sanotaan, että "Tekijänoikeuden alaista aineistoa digitoidaan yhteistyössä esim. lehtitalojen kanssa." Onko sähköisen tallennuksen esto kenties lehtitalojen vaatimus? Vai ylireagoiko Kansalliskirjasto tekijänoikeuksia vaaliessaan? On kai kuitenkin minun mokani eikä heidän, jos työnnän sähköisen kopion suoraan julkisuuteen tekijänoikeuksia miettimättä (mitä kyllä somessa laajasti tapahtuu). Entä jos otan sen sallitun paperikopion ja skannaan sen? Sama lopputulos hiukan vaikeamman kautta. Miksi minua kaupunginkirjastossa on ystävällisesti opastettu käyttämään mikrofilmiltä skannaavaa laitetta, vaikka on nähty, että kyseisellä filmillä on 50-luvun paikallislehteä?

Tämä taitaa olla aikakauslehtipuolelta, mutta omaa tuskin kovin suurta taiteellista arvoa.

Toinen minua harmittava seikka ovat nuo tekijänoikeudet tai oikeastaan niiden liioittelu (omasta mielestäni). Ymmärrän kyllä, että aikakauslehtien vanhoissa numeroissa on julkaistu sellaistakin aineistoa, jolla voi vielä tänä päivänä olla kaupallista arvoa. Tällaisia ovat vaikka tunnettujen kirjailijoiden tekstit. Mutta entä tavalliset sanomalehtijutut? Kuka on valmis maksamaan 80 vuotta vanhasta uutistekstistä? Tällaiselle harrastelijasukututkijalle se voisi olla arvokas. Voinhan sitä toki referoida ja siteerata, se ei ole ongelma. Mutta jos tekijänoikeudet estävät lehden digitoinnin, en koskaan saa tietää uutisesta. Ei taida olla kovin monta harrastajatutkijaa, joka olisi selannut monta kertaa viikossa ilmestyneiden sanomalehtien vuosikerrat läpi kymmenien vuosien ajalta. Eikö sanomalehtijuttujen tekijänoikeus voisi olla samantapainen kuin valokuvien?

Olisihan näitä vanhoja tekstejä kiva sukusivuilla julkaistakin, mutta se ei ole pääasiani. Valokuvasin kirjastossa, koska se oli nopein tapa tehdä huolellisia muistiinpanoja. Teksti semmoisena kuin se on aikanaan julkaistu, ei oma nopea siitä tehty muistiinmerkintä. Joku voi sanoa, että Historiallisen sanomalehtikirjaston haku ei toimi täydellisesti. Minulle se kuitenkin riittää. Minä etsin pieniä lisätietoja sukulaisistani. Ne jotka tekevät tieteellistä tutkimusta 30-luvun lehtikirjoittelusta pyöritelkööt vapaasti mikrofilmejä.

Tiedän kyllä, että olen valittanut asiasta jo aiemmin. Ja varmaan tulen palaamaankin tähän aiheeseen.







4 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu, olen ajatellujt ihan samoja asioita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiinnostavaa asiaa koskevasta kirjoituksestasi. Sallinet muutaman huomion.

    Ensinäkin on varsin outoa, että puhut "salakuvauksesta", vaikka et edes tiedä, onko valokuvaaminen kiellettyä. Ensin siis oletat jotain ja sitten kirjoitat asiasta lähes niin kuin se olisi fakta. Itse olen asioinut lukuisissa fyysisissä ja sähköisissä lehtiarkistoissa (myös "paikallisen yliopiston kirjastossa") ja niissä on pikemminkin kehotettu käyttämään valokuvausta tallennusmenetelmänä kuin kielletty kuvaamista.

    Lisäksi näkemyksesi tekijänoikeuden suojasta on mielestäni suppea, ainakin sellaisena kuin tuot käsityksesi tässä kirjoituksessa esille. Puhut kaupallisesta arvosta ja siitä että kuka on valmis maksamaan aineistosta. Tekijänoikeushan on olemassa lukuisia muitakin syitä varten kuin vain jonkin aineiston kaupallista hyödyntämistä ajatellen. Kyse on pitkälti siitä, että tekijällä tai hänen perikunnallaan on oikeus määrätä, miten kyseistä aineistoa käytetään (tai ollaan käyttämättä), ihan riippumatta siitä, onko aineistosta saatavissa pienintäkään taloudellista hyötyä.

    Kannattaa myös muistaa, että vain teoksella voi olla tekijänsuoja. Eli jotta teksti voisi nauttia tekijänsuojaa, kyseisen tekstin on ylitettävä ns. teoskynnys eli oltavat riittävän itsenäinen ja omaperäinen. Näin ollen esimerkiksi tavanomainen pikku-uutinen lehdessä ei nauti tekijänoikeudensuojaa, koska kyseinen teksti ei ole teos. Tämä lienee huomionarvoinen seikka käsittelemäsi asiakokonaisuuden kannalta. Lisäksi tekijänsuojatustakin aineistosta on lupa käyttää sitaatteja hyvän tavan edellyttämässä laajuudessa (ns. sitaattioikeus). Sitaateistahan puhut uudemmassa postauksessasi.

    Sitten sinä kyselet esimerkiksi "onko sähköisen tallennuksen esto kenties lehtitalojen vaatimus". Paikallisen yliopistosi kirjastosta olisi varmastikin ollut helppo löytää ihminen, joka olisi osannut sinulle vastata muun muassa tähän. Eikö kannattaisi ensin selvittää faktat ja sitten vasta kommentoida niitä? Tämä olisi antoisampaa myös blogisi lukijoille.

    Kiitos vielä kerran kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, olen taas kirjoittanut epäselvästi. Kirjoitukseni koski vain ja ainoastaan Historiallisen sanomalehtikirjaston sitä aineistoa, joka on vuoden 1910 jälkeiseltä ajalta. Muuten olen saanut myös yliopiston kirjastossa kuvata lehtiä ja kirjoja vapaasti. En tosin ole aina lupaa kysynyt.

      Oli osoitus pelkuruudesta, että en nyt kysynyt kuvauslupaa. Kun en tiedä, saako kuvata, voin sen tehdä. Jos tiedän, ettei se ole sallittua, on kuvaaminen paljon vaikeampaa.

      Jos tekijänoikeudet estävät vuoden 1920 Aamulehden digitoimisen, olen kyllä niiden suhteen varsin kriittinen edelleen. Yritin kysyä tekstissä, estääkö digitoimisen rahapula vai tekijänoikeudet.

      Ehkä kirjastovirkailija olisi tiennyt, miksi Historiallisessa sanomalehtikirjasossa on tuo esto. En olisi siitä ihan varma. Olisin tietysti voinut kysyä sitä myös Kansalliskirjastosta. Sen verran nihkeätä palautteeseen vastaaminen on arkistoissa ja kirjastoissa ollut, etten viitsinyt siihen nyt ryhtyä.

      Poista
    2. Vielä pieni lisäkysymys: Miksi lehden sivun tallentaminen on estetty, jos sen saa valokuvata? Eikö olisi helpompaa sallia sen tallentaminen vaikka muistitikulle?

      Poista