Paloapua

Kun olen yrittänyt parantaa vanhojen tekstien lukutaitoani, olen etsiskellyt Digiarkiston (SSHY) tuomiokirjoista tuttuja paikkakuntia ja yrittänyt selvittää 1700-luvun käräjäjuttuja itselleni. Törmäsin yhtenä päivänä sukulaiseni nimeen eräässä vuoden 1750 käräjäpöytäkirjassa. Tiheään rakennetussa kylässä oli syttynyt tulipalo ja melkein kaikki kylän talolliset olivat kärsineet vahinkoa palossa. Nyt he - sukulaiseni yhtenä heistä - hakivat paloapua oikeudessa.

Olen hiukan ylpeä itsestäni, sillä lukutaitoni on ainakin omasta mielestäni kehittynyt. Sen sijaan ruotsinkieliset lakitermit ovat vielä osittain outoja. Käytänkin apuna Ruotsalais-suomalaista laki- ja virkakielen sanastoa, joka löytyy Suomen Sukututkimusseuran sivuilta. Opin tänään, mitä tarkoittaa ilmaisu "med sielf sins wåde ed witadt". Myös paloapu (brandstod) -termi oli minulle aiemmin outo. En ollut tiennyt, että palovakuutuksen historia on niin pitkä.

Tulipalon aiheuttamista vahingoista oli tehty tarkka arvio, jonka perusteella korvausta käräjillä haettiin. Paitsi palaneet rakennukset, siinä lueteltiin myös menetetty vilja ja karjan rehu tarkoin. Opin, että lampaita ja vuohia vartenkin oli ollut oma rakennuksensa. Myös menetettyjen olkien ja ruumenten määrä ja arvo oli selvitetty. 

Palovakuutuksia kannattaisi varmaan tutkia vähän myöhemmältäkin ajalta. Jos käy hyvä onni, saattaisi 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun torpparin tai talollisen rakennuksista saada niistä tietoa. Pikainen tarkastus kuitenkin osoitti, ettei Kansallisarkistosta sen paremmin kuin ELKAstakaan taida löytyä juuri niitä paikkakuntia, joita itse tutkin. Ensin olisi siis selvitettävä, missä noiden palovakuutusyhdistysten arkistot ovat.