tiistai 11. helmikuuta 2014

Rikoksen uhri

Otsikko yrittää olla huumoria, mutta on siinä siteeksi tottakin. Vuosi, pari sitten kuvasin erään vanhan dokumentin, laitoin kuvan sivustolleni ja melkeinpä unohdin sen. Kunnes kuva muutama päivä sitten tuli vastaan ihan toisella sivustolla. Ei, erehtymisen vaaraa ei ole. Dokumentti on varmasti sama, hieman rypistynyt paperi, jonka kuvasin ja joka edelleen on minulla. Tekijänoikeuksiani on siis loukattu, minulla on kuvaan sellaiset vielä noin 48 vuotta.

Ei minua tietenkään tuo tekijänoikeusrikkomus harmita, vaan se, että kuva oli viety toiselle sivustolle mitään kysymättä ja lähdettä ilmoittamatta. Tämän julkaisemiseen olisin kyllä antanut luvan, siinä ei ole mitään kenellekään elossa olevalle henkilökohtaista. Tulin sitten pohtineeksi myös sukulaisten kuvien julkaisemista verkossa. Tarkoitan sellaisten kuvia, jotka jo ovat kuolleet ja kuvien ottamisestakin on se 50 vuotta kulunut. Silloinhan kuva on vapaasti käytettävissä. Ehkä en kuitenkaan välttämättä haluaisi vaikka isoäitini kuvaa johonkin ihan vieraaseen yhteyteen. En tosin itsekään ole serkuilta lupia kysellyt mummun kuvan julkaisemiseen, mutta kuva sentään kumminkin on suvun esittelyn yhteydessä.

Kuvituksena ihan laillinen kuva vuodelta 1941. Miehiä Lokomolta. Lähde: SA-kuva.


Vielä jäin miettimään erästä kuviin liittyvää asiaa. Jotkut museot ja arkistot - kuten Vapriikin kuva-arkisto - perivät maksun, jos niiden hallussa olevia kuvia haluaa julkaista. Näin vaikka kuvat olisivat yli 50 vuotta vanhoja. Monet kuvista olisivat sukututkimuksen ja paikallishistorian kannalta mielenkiintoisia, mutta eihän harrastelijalla oikein ole varaa niitä ostaa. Onkohan niillä hallussaan sellaisia kuvia, joista on aikanaan tehty useampia kopioita? Mitä tapahtuu, jos jollakin on hallussaan tällainen museonkin omistama kuva ja hän julkaisee sen? Mahdollisesti edes tietämättä, että se on museolla, joka katsoo omistavansa sen oikeudet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti