Häpeätkö sukuasi?

Siinä ei ole mitään uutta, että monet teini-ikäiset häpeävät vanhempiaan ja kenties muitakin sukulaisiaan. Nyt on kuitenkin vastaan tullut kaksi jo seniori-ikään ehtinyttä, joilla selvästi on vaikeuksia suhtautua omiin jo aikaa sitten kuolleisiin esivanhempiinsa. Toinen sanoikin lopettaneensa sukunsa tutkimisen, mutta toinen aikoo vielä jatkaa. Molemmille olen välittänyt tietoja heidän suvustaan, kun he ovat sitä pyytäneet. Kummankaan suvussa ei ole mitään suurrikollisia, rikkeet ovat sitä samaa viinan kanssa läträämistä ja aviottomia lapsia, jota lienee jokaisen esivanhemmilla. Asioita, joita nykyään ei lainkaan pidetä rikkeenä.

Toinen sukuunsa pettyneistä on amerikkalainen, jolla on suomalaisia sukujuuria. En tiedä, odottiko hän jotain amerikkalaista menestystarinaa. Sanoin hänelle kyllä heti alussa, että valtameren taakse lähdettiin useimmiten paremman elämän toivossa. Menestystarinakin löytyy, mutta vasta uudella mantereella. Kieltämättä hänen esivanhemmissaan on poikkeuksellisen paljon aviottomina syntyneitä. Pitkä epäonnistumisten ketju, kuten hän asiaa kuvasi. Yritin kyllä sanoa, että niissä olosuhteissa aviottoman lapsen kasvattaminen aikuiseksi vaati äidiltä kovaa työtekoa, lapsesta välittämistä ja ympäristöstä tulevan paineen sietämistä. Ominaisuuksia, joita nykyäänkin arvostetaan. Amerikkalaiselle luettakoon kunniaksi, että hänen tiedonhalunsa on suurempi kuin pettymyksensä.

Stanislaw Wyspianskin pastellityö nukahtaneesta lapsesta. Lähde:wikimedia

Toinen, jolle sukutukimus on tuottanut pettymyksen, on suomalainen. Hänellä pitäisi siis olla enemmän ymmärrystä sille, millaisissa oloissa ihmiset aiemmin elivät. Hän sanoi kuitenkin pettyneensä sukulaisiinsa, jotka eivät eläneet "kunniallista" elämää. Katsoin hiukan tarkemmin hänen sukuaan. Pienten mökkien eläjiä, joilla on merkintöjä noista alussa mainituista rikkeistä rippikirjoissa. Kovalla työllä hekin ovat silti leipänsä ansainneet. Jos lisätuloja on joskus haettu laittomasta viinanmyynnistä, ei se liene kuitenkaan pääelinkeino ollut kenellekään heistä. Oikeassahan hän silti on. Jos suku ei miellytä, on parasta lopettaa sen tutkiminen.