Juhannusta

Lapsuudessani juhannuksena ei koskaan satanut. Liian kuivaa oli kyllä, kokko jäi joskus polttamatta sen takia. Niin, ei ole naismuisti sen pitempi kuin miesmuistikaan – muutama vuosi. Sateisia juhannuksia varmasti oli, mutta ne ovat painuneet unholaan.

Miten juhannusta maaseudulla vietettiin? Ulko-oven viereen tuotiin juhannuskoivut. Kokolla istuttiin muutaman naapuriperheen kanssa ja paistettiin makkaraa. Jonkun kerran taidettiin käydä kylän yhteisellä juhannuskokolla läheisen järven rannassa. Kaupungista tuli usein sukulaisia vieraiksi. Ainakin kerran muistan poimineeni yhdeksän erilaista kukkaa ja laittaneeni ne yöksi tyynyn alle. Sulho ei kuitenkaan unessa näyttäytynyt. Juhannustaioista puhuttiin, mutta ei niihin kukaan tosissaan uskonut.

Mitään erityistä juhannusruokaa en muista. Janokaljaa (alkoholitonta) ja talkkunaa oli kesäisin tarjolla, mutta ehkä enemmänkin vasta heinäaikaan. Uudet perunatkaan eivät yleensä juhannukseksi ehtineet, vaikka muutama vako perunaa laitettiin sitä varten, että saatiin aikaisemmin herkutella uusilla perunoilla ja sillillä.

50-luvulla nuoriso kävi seurojentaloilla tanssimassa. Palokunnantalo muutaman kilometrin päässä oli tuolloin vielä voimissaan. Työväentalollakin oli iltamia. Tanssit jatkuivat myöhään yöhön, saattoipa kello olla yksi ennen kuin lopettivat. Kun itse pääsin siihen ikään, että lupa tanssireissulle heltisi, olivat pienet seurojentalot jo lopettaneet tanssien järjestämisen. Muutamassa paikassa järjestettiin suuria juhannusjuhlia. Ainakin Ellivuoressa muistan joskus olleeni. Erityisen hauskaa siellä ei ollut, mutta mukaan piti päästä, kun muutkin menivät.

 Juhannustaikoja tekemässä?