Mopoilija-Jussi

Aina välillä viriää keskustelu mopoilijoista: onko heidän paikkansa kadulla vai pyörätiellä, osaavatko he liikennesäännöt, hallitsevatko he ajokkinsa ja ovatko mopot viritettyjä. Tähän kai pätee sama viisaus kuin muihinkin yleistyksiin. Toiset osaavat, toiset eivät osaa.

Mopoilijoista tulee kumminkin mieleeni lapsuusaikainen naapurimme Jussi. Elettiin 60-lukua ja mopot tulivat liikenteeseen. Ainakin aluksi niitä suosivat vanhemmat miehet, joilla ei ollut autoa eikä ajokorttiakaan. Jussi oli tällainen jo 60 täyttänyt mies. Hänkin hankki mopon. Hiljakselleen kun ajeli, ei vahinkoja sattunut, vaikka kuljettaja ei aina ollut ihan selvin päin. Vasen ja oikea tuottivat Jussille hiukan vaikeuksia. Kotipihaan kääntyessään hän näytti usein suuntamerkkiä vasemmalle, mutta kääntyi oikealle. No, kukapa nyt olisi vasemmalle ojan yli kaurapellolle halunnutkaan ajaa. Jussille joku huomautti tästä suuntamerkkiasiasta, mutta hän totesi tyynesti kaikkien kyllä tietävän, mihin hän on menossa. Mikä pitikin hiljaisella kylätiellä paikkansa.

Jussi oli maailmaa, tai ainakin Suomea nähnyt mies. Hän työskenteli pohjoisen Suomen savotoilla pitkiä aikoja. Saattoi hän olla töissä isoilla rakennustyömaillakin. Luonteeltaan hän oli rauhallinen eikä tainnut humalassakaan äityä riitaisaksi. Hän oli jäänyt leskeksi ja asusteli mökissään yksinään. Mutta sitä,  mistä hän aikoinaan oli kylään tullut, ei kukaan oikein tunnu tietävän. Pitää selvittää asia joskus.