torstai 2. kesäkuuta 2011

Valokuvista vielä

Edellisessä tekstissä kirjoitin valokuvista, joissa esiintyvistä henkilöistä kukaan elossa oleva ei enää tiedä mitään. Tarkemmin ottaen, kukaan, jolta osaisin mennä kysymään, ei tiedä niistä mitään. Jossakin päin Suomea tai Amerikkaa tai Venäjää ehkä asustaa joku vanha rouva tai herra, jolla on samoja kuvia albumissaan. Hänen äitinsä tai isänsä on voinut kirjoittaa kuvien taakse tarkkaan nimet. Mutta miten minä saisin tähän mummoon tai pappaan yhteyden?

Olen miettinyt kuvien viemistä verkkoon. Mahdollisuuksia olisi erilaisissa kuvapalveluissa paljonkin. Tekijänoikeudetkaan eivät taida olla esteenä. Luulisin, ettei perinteinen kuvaamossa otettu valokuva ylitä teoskynnystä. Samantyyppisiä on otettu vaikka kuinka paljon 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Mainitsemani kuvat ovat pääasiassa 1900-luvun kolmelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Niille riittänee 50 vuoden suoja-aika.

Ehkä eläkepäivinä innostun skannaamaan tai kuvaamaan noita kuvia. Voisin ilahduttaa jotakuta, jonka sukulaisen nuoruuskuva näin löytyisi. Olen itse hyvin surullinen siitä, ettei äitini äidistä ole säilynyt yhtään valokuvaa. Ajattelen, että jollakin sellainen varmasti on hallussaan. Mutta miten kuva ja minä kohtaisimme?

Sarjassamme vanhoja Tampere-aiheisia valokuvia: Nattula Amurissa 1956
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Terttumarja3. kesäkuuta 2011 klo 10.20

    Anneli,
    mukava että löytyi lisää suvustaan ja menneestä elämästä kiinnostuneita.
    Myöskin minä olen harmitellut niin useasti, kun edes lähisuvusta ei löydy valokuvia.
    Mutta en ole koskaan katunut sitä, että innostuin etsimään niin lähisukujuuria kuin jo paljon aikaisemmin eläneitä esi-isiäni ja -äitejäni.
    Sain elämääni sisältöä ja ehkä voin olla perinteen tallettajana edes jossain muodossa.
    Muuten, täällä on se toinen tosikko. :))

    VastaaPoista
  2. Anneli3. kesäkuuta 2011 klo 15.59

    Kiitos kommentista.

    Niin olen itsekin ajatellut, että tulevia polvia varten tallennan näitä tietoja. Jos olisin ymmärtänyt aloittaa aikaisemmin, olisi muistitietoa ollut vielä paremmin saatavana.

    Onhan sukututkimus mukavaa ihan itseäkin varten tehtynä. Ja välillä voi ilahduttaa jotakuta antamalla lahjaksi pienen tutkimuksen hänen esivanhemmistaan.

    VastaaPoista
  3. caijsa3. kesäkuuta 2011 klo 19.35

    Olen miettinyt samaa asiaa vanhojen siirtolaiskuvieni kanssa, siis viemistä verkkoon, ehkä omassa erillisessä blogissaan. Nyt sujauttelen niitä silloin tällöin omaan blogiini, mutta epäilen kyllä löytääkö niitä kukaan vanha rouva tai herra Amerikasta.
    Suurin osa kuvista on täysin tuntemattomia tai kuvan takana voi lukea esim. Ruusa ja Vikke. Erään kuvan takana luki: Taunon tytär Beverly 5v. Tästä alkoi minun ja poikani yhteinen salapoliisityö, jonka seurauksena löysimme uusia sukulaisperheitä USA:sta. He olivat asiasta yhtä riemuissaan kuin mekin.
    Ruusa ja Vikke ovat edelleenkin haussa.

    VastaaPoista
  4. Anneli3. kesäkuuta 2011 klo 23.26

    Minulla on siirtolaisiksi Kanadaan menneiden lähimpien sukulaisten kuvat kyllä järjestyksessä - kiitos isoäitini - mutta pari etäisempää sukua olevaa katoaa näköpiiristä tyystin 20-luvulla USA:ssa. Ellis Islandin tiedot heistä on ja joitakin hajatietoja sen jälkeen, mutta sitten jäljet yksinkertaisesti loppuvat. Pitäisi joskus uhrata rahaa Ancestryyn, ehkä jotain vielä löytyisi.

    Ne tuntemattomien kuvat ovat omien ja puolison isovanhempien tuttavia. Ovat juuri sitä ikäluokkaa, josta paljon lähdettiin Amerikkaan. Saattoipa joku päätyä Venäjällekin.

    Hyvä idea sinulla laittaa tekstejä myös englanniksi.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)