Tekstit
Kaisa Kyläkoski käsitteli blogissaan vuoden 1918 värittömiä, siis henkilöitä, jotka eivät asettuneet kummallekaan puolelle. Kotiseutuni oli hyvin punaista aluetta, ja nuoret (ja vähän vanhemmatkin) miehet kuuluivat yleensä punakaartiin. He olivat torppareita ja mäkitupalaisia sekä heidän poikiaan. Myös teollisuustyöväkeä oli mukana. Tiedän vain muutamia valkoisissa joukoissa taistelleita. Tukea valkoisilla kyllä oli paikallisten maanviljelijöiden ja sivistyneistön keskuudessa.
Jos lasken tässä suvukseni kaikkien isovanhempieni lähisuvun serkut mukaan lukien, saan seuraavan saldon miestappioista:
- kaksi valkoisissa joukoissa taistellutta, jotka kaatuivat Ikaalisten taisteluissa
- kolme Hämeenlinnan vankileirillä kuollutta punaista
- yksi Tampereella vangittuna ollut punainen, joka kuoli kohta vapautumisensa jälkeen
Lisäksi oli lukuisia vankileireillä viruneita. Pääasiassa sukuni asettui siis punaisten puolelle.
Oliko sitten kotiseudullani niitä, jotka yrittivät pysyä puolueettomina? Tiedän muutamia tapauksia. Vaarini oli juuri avioitunut, ja esikoinen oli syntynyt puolisen vuotta ennen sodan syttymistä. Viisas mummuni, joka ilmeisesti arvioi, ettei sodasta hyvä seuraa, sai vaarin pysymään sivussa tapahtumista.
Eräs paikallisen työväenyhdistyksen nokkamiehistä jättäytyi sivuun punakaartista, ilmeisesti hän ei hyväksynyt väkivallan käyttöä. Oli myös tilallisia, jotka olivat juuri saaneet vapaaehtoisilla kaupoilla ostaa torppansa omiksi. He yrittivät pysyä hyvissä väleissä kummankin osapuolen kanssa. Metsäkulmien torpat olivat niin isoja ja syrjässä, etteivät niiden viljelijät kokeneet asemassaan sellaista korjauksen tarvetta kuin lähempänä kantataloja asustaneet torpparit.
Muistomerkki Ikaalisten kirkon vieressä
Minä luulin pitkään, että isoisäni, joista toinen kuoli jo 1925 ja toinen 1943, olisivat olleet punaisia.
VastaaPoistaMutta nähdessäni viimein valokuvan, jossa äitini isä on valkoinen nauha käsivarressa, luulemiseni loppui.
Täältä Pohjanmaan kunnista suurin osa rengeistä ja torppareista seurasi maanomistajia.
Hyvin huonosti tiedän isoisieni tekemisistä Suomen itsenäistymisen aikoihin.
En kirjoita, että sisällissota enkä veljessota enkä vapaussota. On niin paljon erilaisia mielipiteitä asiasta.
Tuolla sodalla on monta nimeä, ja se varmaan kuvaa niitä syitä, jonka vuoksi sotaan lähdettiin. Pohjalaiset lähtivät vapaussotaan, nykyisellä Pirkanmaalla noustiin kapinaan torppareiden huonon aseman takia. Täällä Pohjois-Suomessa käytiin vain muutamia vähäisiä kahakoita, toki täältäkin sitten lähdettiin rintamalle vapaussotaan.
VastaaPoistaEi sodalle taida yhtä hyvää nimeä ollakaan. Sillä on sekä sisällissodan että vapaussodan piirteitä. Itse puhun mieluiten vuoden 1918 tapahtumista.