Siivousta

Siivouspuuhissa päivän viettäneenä tulin miettineeksi, miten siistiä ennen oikein mahtoi olla. Ainakin olosuhteet olivat kovasti vastaan. Kun maatöistä ja navetalta kuljettiin pirttiin, väkisinkin kulkeutui jotain mukana. Tiet olivat hiekkateitä, joilla savi pyrki keväin syksyin pintaan. Puulämmitys aiheutti nokea sisätiloihin. Jos mennään aikaan ennen sähkövaloa, noen lähteitä ole vieläkin enemmän. 

Äitini mummo oli kuulemani mukaan hyvin siisti ihminen. Taisi hänelläkin siivous rajoittua useimmiten siihen, että roskat lakaistiin pois. Tokkopa hän jaksoi joka päivä lattioita luututa kaikkien muiden töidensä ohella. Hänen kerrotaan olleen myös tarkka siitä, ettei kukaan päässyt tuomaan syöpäläisiä taloon mukanaan. Joissakin vanhoissa hirsirakennuksissa niitä oli vielä 30-luvulla, joissakin paljonkin. Vaikea kai niitä oli sellaisesta häätääkin. Niinpä isomummoni kuljetti vierailijan repun nopeasti ulos, jos salamatkustajista oli pelkoa.

Henkilökohtainen hygienia oli hiukan eritasoista kuin nykyään. Erityisesti talviaikaan peseytymismahdollisuudet rajoittuivat saunassa käyntiin kerran viikossa. Tuulettaa ei pahemmin voitu, koska lämpö olisi karannut harakoille. Kun pienissäkin mökeissä asui paljon ihmisiä, mahtoi haju olla melkoinen. Ihmisen hajuaisti tietysti tottuu.
 
Olen joskus käynyt näyttelyssä, jossa keskiajan asutusta oli kuvattu mallien ja tekstien lisäksi myös äänimaailman avulla. Hajumaailma olisikin voinut olla nykyihmiselle liikaa.

Me joskus romantisoimme vanhoja aikoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, kuinka kovaa elämä oli. Jos leipää riittikin, monet sairaudet niittivät satoaan. Kun minun ikäiseni kuoli, kävi kuolinsyyksi vanhuudenheikkous. 

 Ahtaissa ja epähygienisissä oloissa levisi myös tuberkuloosi. Kuvassa lienee Satalinnan parantolan lastenosasto.