Kilahduksia ja ancestry

Taannoin istuin arkiston tutkijasalissa selaamassa vanhoja perukirjoja. Meitä oli salissa vain muutama henkilö sillä kertaa. Niinpä hämmästelin, kun viereltäni kuului säännöllisen epäsäännöllisesti jonkinmoisia pieniä kilahduksia. En nyt löydä ihan oikeaa sanaa ääntä kuvaamaan. Tulin siihen tulokseen, että ne olivat peräisin naapurin tietokoneesta, jolla hän ahkerantuntuisesti tallensi löytämiään tietoja. Hetken aikaa harkitsin, että menen kertomaan asianomaiselle, mistä kaiuttimen äänen saa pois. Annoin kumminkin olla, loukkaantuu vielä ja ehkäpä olen itse yliherkkä äänille. 

Mutta ei sillä hyvä. Hetken päästä saliin käveli mieshenkilö, joka alkoi tallentaa vanhannäköisen asiakirjan tietoja kameralla. Oli varmaan kysynyt luvan. Sehän on kätevä tapa, itsekin käytän sitä silloin, kun mahdollista. Voi sitten rauhassa kotona miettiä vanhojen käsialojen kiemuroita. Mutta kun kuvaaminen toi uuden äänen saliin. Ei sellaista tavallista raksahdusta, vaan uuden kilauksen. Siinä sitten istuin ja kuuntelin näitä ääniä yrittäen samalla keskittyä omaan tutkintaani. Jostain syystä korkeat äänet häiritsevät enemmän kuin matalat. Harva kai on selvittänyt käyttöohjeista, miten digikameran saa äänettömäksi. En itsekään edes tiedä, saako vanhaa kameraani täysin hiljaiseksi. Siksi kuvaankin yleensä puhelimen kameralla, jos kuvia ei ole tarkoitus julkaista.

Sitten ihan muuta. Ancestry.se ilmoitti, että heidän Namnindexerade födelseuppgifter-tietokantansa on päivitetty ulottuvaksi vuoteen 1941. Alkuperäisiä lähteitä katsomaan päästäkseen pitää tietysti maksaa Ancestryn maksu, mutta tuloksia voi selata myös maksamatta. Olen jonkun kerran tehnyt hakuja, kun tietokanta on ollut vapaasti käytettävissä. Sieltä löytää aika kätevästi Ruotsissa vuosina 1880 - 1941syntyneet lapset, jos vanhempien nimet on tiedossa. Vähän niinkuin Hiski olisi linkitetty digitoituihin kastettujen luetteloihin.

"Gammal bondgård" Illustration i Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige av Selma Lagerlöf. Lähde: wikimedia