Esivanhemmat koulutiellä

Jatkan vielä hiukan edellisen tekstin teemaa. Varsin monien seurakuntien arkistoissa on rippilasten luetteloita. Sukututkijalle niiden anti voi olla vähäinen, jos muutenkin tietää esivanhempiensa asuneen paikkakunnalla vakituisesti. Voihan luettelossa olla joku kiinnostava huomautus, jos edistyminen on ollut erityisen hyvää tai huonoa. Ripille pääsyn ajankohta voi olla mielenkiintoinen yksityiskohta. Joissakin seurakunnissa on myös pidetty luetteloa lukutaitoisista tai huonosti lukevista. Myös pyhäkoulujen tai sunnuntaikoulujen oppilaista on joskus nimilistoja. Luultavasti nämä ovat kuitenkin vain yksittäisen papin ahkeruuden tulosta ja siis käytettävissä vain melko lyhyeltä ajalta.

Kiertokoulutkin olivat kirkollista toimintaa. Niitä pidettiin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Ne toimivat myös rinnakkain kansakoulujen kanssa antaen alkuopetusta, kunnes alakoulut aloittivat. Kiertokoulujen oppilasluetteloita ja päiväkirjoja on säilynyt joissakin seurakunnissa. Pikainen Vakan selaaminen osoitti, että tällaisia seurakuntia on vähän, mutta satunnaisen epätieteelliseen otantaani niitä kuitenkin sattui muutama. Jollakin seurakunnalla näytti olleen koulutoimikunta varmaankin juuri kiertokouluja varten. On ihan mielenkiintoista katsoa, miten sukulainen on pärjännyt kiertokoulussa, arviointi nimittäin sisältyy toisinaan oppilasluetteloihin. Asteikko näkemissäni arvioissa on ollut 0 - 4, vähän tähän tapaan. Voi myös miettiä, pääsikö esivanhempi jatkamaan kansakoulussa vai päättyikö opintie kiertokouluun. 

Erään kiertokoulun päiväkirjasta

Kansakouluissa pidettiin oppilaista matrikkelia. En tiedä, ovatko ne kaikki säilyneet. Kunnan tai kaupungin arkistosta kannattaa kuitenkin kysyä, jos tietää sukulaisensa asuinpaikan kylän tai kaupunginosan tarkkuudella. Oppilasluettelo voi olla hyvinkin tarkka. Nimi, syntymäaika, huoltajan nimi ja ammatti, aviottomuus, kirjoillaolovuodet, koulun lopettaminen tai poismuutto näkyvät varsinkin 1900-luvun alun luetteloista. Maaseudulla asuneet ovat joskus lipsahtaneet luetteloihin talon nimellä, mikä kannattaa muistaa läntistä Suomea tutkiessa. Tehdaslaitoksilla saattoi olla työntekijöiden lapsille omia kouluja. Niidenkin matrikkelit lienevät pääsääntöisesti kuntien ja kaupunkien arkistoissa.

Oppikoulut ja ammatilliset oppilaitokset ovat varmaan myös pitäneet oppilaistaan luetteloita. Sellaisia  en ole toistaiseksi tutkinut, mutta jäljittäisin niitäkin kuntien ja kaupunkien arkistoista. Jos oppilaitos toimii edelleen, voi sieltäkin kysyä. Jos matrikkelia ei mistään näistä löydy, kääntyisin vielä maakunta-arkiston puoleen.