Vielä arkistossa kuvaamisesta

Mielestäni tekniikan kehittämiä välineitä pitäisi voida hyödyntää myös sukututkimuksen tekemisessä. No, kymmensormijärjestelmällä nopeasti kirjoittava tekee tietysti nopeasti muistiinpanonsa tietokoneellakin. Paljon kuitenkin näkyy liikkeellä olevan myös muutamasormijärjestelmällä kirjoittavia. Kuten edellisessä tekstissä totesin, joskus vanhojen käsialojen pähkäily vie aikaa ja sitä tekisi mieluummin kotona kuin arkistossa. Siksi kamera on hyvä apuväline juuri muistiinpanojen tekemiseen. Jos aikoo julkaista kuvan esimerkiksi sukukirjassa, kannattaa ainakin harkita kuvauksen jättämistä arkistolaitokselle. 

Eri arkistot suhtautuvat kuvaamiseen hiukan eri tavoin, varmaan riippuen siitä, kuinka hyvin valvonta on mahdollista. Jossakin riittää luvan kysyminen ja kuvata saa tutkijasalissa. Muutamassa arkistossa on kuvaamiselle erityinen paikka. Siinä on tietysti se hyvä puoli, että paikan valaistus on kunnossa. Tosin hyvin loisteputkien valaistuskin riittää muistiinpanoja varten kuvaamiselle. Lisäksi asiakirjojen ja omien tavaroiden rahtaaminen edestakaisin on hankalaa. Jossakin arkistossa kuvauspaikkoja on vain yksi ja jo kaksi kuvaajaa saa aikaan jonon. Jossakin kuvaamiselle pitää pyytää kirjallinen lupa. Nämä muistikuvani ovat muutaman kuukauden takaa, tämän syksyn tilannetta en ole tarkistanut. Ihan pienissä yksityisarkistoissa on joskus ehdotettu kopioiden ottamista, jolloin olen kysynyt kuvauslupaa ja yleensä sen saanut myös 1900-luvun aineistoihin.

Huittisten tuomiokirjaa 1620. Lähde: Digitaaliarkisto.

 Kirjastoissakin tilanne näyttää vaihtelevan. Kun vapaakappalekirjastoissa on pyritty estämään kaikenlainen tallenteiden tekeminen Kansalliskirjaston digitoimista lehdistä, olen muissa kirjastoissa vapaasti saanut kuvata ja jopa mikrofilmilaitteeseen yhdistetyllä kuvanlukijalla skannata kiinnostavaa aineistoa. Ehkä arkistot ja kirjastot kantavat vähän turhaan vastuuta asiakkaidensa puolesta. Jos joku hölmöyksissään julkaisee jotain (tekijänoikeuksia tai muuten) loukkaavaa materiaalia, kärsiköön itse seuraukset. Lain mukaan salassa pidettävä aineisto on tietenkin eri juttu ja sen kuvausrajoitukset ymmärrän.