Tolppailmoituksia ja kutsukortteja

Miten asiat oikein saatiin viestitetyiksi aiemmin, kun jokaisen korvalla ei ollut puhelinta eikä naamakirjaan voinut perustaa ryhmää? Kyllä keinoja löytyi. En aio mennä ajassa kovin pitkälle taaksepäin, vain viime vuosisadalle. Asiatkaan eivät ole kovin tärkeitä, lähinnä nuorison keskinäistä viestintää. Kirjeet toki kulkivat, mutta aina ei haluttu maksaa postimaksua.

Kun tansseihin, iltamiin tai muihun tilaisuuksiin haluttiin kutsua oman kylän ihmisiä, riitti usein pelkkä tolppailmoittelu. Puhelinlinja (ja paikoin sähkölinjakin) kulki usein tienviertä ja myös maitolavoja oli sopivissa paikoissa. Ja ainahan löytyi jokin ladonseinä, jos ei kylällä varsinaista ilmoitustaulua ollut. Näissä mainituissa paikoissa nuorisoseura, työväenyhdistys tai muu tilaisuuden järjestäjä saattoi kertoa tulevasta ohjelmasta. Arvatenkin ilmoitukset olivat usein itse tehtyjä. Ainakin kiertävillä elokuvien esittäjillä ja tunnetuimmilla tanssiorkestereilla taisi olla painettujakin ilmoituksia.

Kuva Liedon osuuskaupan luota 1934. Pari tolppaakin näyttää olevan kuvassa. Lähde: wikimedia.

Olen nähnyt myös pieniä painettuja pahvikortteja, joilla talon nuoret tai kylän tytöt kutsuivat muita nuoria illanviettoon. Kyseessä saattoivat olla niin kutsutut nurkkatanssit, jotka ilman sen kummempia huvilupia pantiin pystyyn jonkun talon pirtissä. Mutta kyllä kutsuja lähetettiin myös seurojentalolla pidettyihin tilaisuuksiin. Kortteja kai sitten jaettiin tutuille nuorille. Ylipäätään tuollaisten pahvikorttien painamisen on täytynyt olla melko halpaa, koska niitä näki myös muussa käytössä. Siitä joskus toisen kerran lisää.