Alaspäin

Esaias syntyi 1786 tilallisen poikana. Hän eleli kotonaan, kunnes isänsä kuoleman jälkeen lähti naapuripitäjään rengiksi. Renkinä hän sitten viettikin lukuisia vuosia samalla kylällä, jonne oli kotoaan tullut. Avioliiton solmimisen jälkeen piti katsella jotain muuta elannon hankkimistapaa. Niin tuli Esaiaksesta torppari. Torppa ei liene ollut suuren suuri, mutta antoi perheelle jonkinlaisen toimeentulon. Lapset asuivat kotona lähelle aikuisikää, joten ihan puutteessa torpassa ei eletty. Torppa kuitenkin katosi rippikirjoista pian sen jälkeen, kun Esaias oli kuollut. Kovin haluttu ei torpan paikka liene ollut.

Mietin taas (tässä varmaan toistan itseäni), miltä maatalon pojasta tuntui lähteä rengiksi. Olihan se kuitenkin melkoinen sosialisen aseman lasku. Kaikkihan toki tiesivät, ettei tilaa voitu/haluttu jakaa ainakaan useasti. Osa pojista, joita Esaiaksenkin perheessä oli useampia, joutui siis lähtemään muualle. Usein ratkaisuksi tuli vävyksi toiseen taloon siirtyminen, torpan perustaminen tai ottaminen haltuun tai sitten sotilaaksi alkaminen. Jos kotitila tarvitsi työvoimaa, saattoi tilallisen veli elellä itsellisenä tilalla. Jos kädentaidot olivat hallussa, saattoi hän opetella pitäjänkäsityöläiseksi tai vain hankkia epävirallisemmin ansioita erityistaidoillaan. Kun Esaiakselle ei ollut tarjolla kodin puolesta edes itsellisen asemaa, lienee katkeruus joskus pyrkinyt mieleen. 

Vastaavanlainen tilanne oli tietysti myös maatalon tyttärillä. Esaiaksen sisarien vaiheita en ole vielä kartoittanut. Todennäköisesti sieltä löytyy muille tiloille emänniksi menneitä. Myös torpan emännyys saattoi olla varteenotettava vaihtoehto.  Ja päätyi tilallisentyttäriä sepän, suutarin, räätälin tai sotilaan vaimoksikin. 

Maatila. Lähde: SA-kuva

Entä sitten Esaiaksen lapset? Rengeiksi ja piioiksi lähtivät. Useimmat päätyivät lopulta torppareiksi. Yksi kuoli renkinä ollessaan ja kaksi tytärtä lapsivuoteeseen tittelinään rengin vaimo.