Paperisotaa 1918

Jatkan vielä hiukan viimekertaisesta aiheesta. En tällä kertaa niinkään Jennystä vaan ihan yleisesti. Sukututkijan iloksi 1918 tuotettiin reippaasti papereita. Tuntuu, että aina kun ihmistä (tässä tapauksessa siis vankia) siirrettiin, piti täyttää jokin lomake tai vähintään kirjoittaa vapaamuotoinen todistus tai ilmoitus. Punainen puoli ei niinkään toimiaan kirjannut, mikä voi johtua sekä sujuvasti kirjoitustaitoisten puutteesta että halusta hävittää todistusaineisto tappion häämöttäessä. Kirjaamatta jäi valkoisiltakin koston ensi huumassa suoritetut pikateloitukset. 

Punaisen vangin matkaa voi usein seurata koko pidätyksen ja vankeuden ajalta, mikäli hän ei tullut heti tapetuksi tai kuollut leirillä ihan alkuvaiheessa. Löytyy vankiluetteloita, kuulustelupöytäkirjoja mahdollisesti useammastakin paikasta, kotipaikkakunnan suojeluskunnan antamia lausuntoja, puoltolauseita kotiseudun väeltä, mahdollisia ilmiantoja  tai syyyllisyydestä kertovia todisteita, valtiorikosoikeuksien ja valtiorikosylioikeuksien akteja, nimismiehille menneitä ilmoituksia kotipaikkakunnalle päästetyistä ja nimismiesten ilmoituksia kotipaikkakunnalle saapuneista. Lisäksi olen ymmärtänyt, että tuomion saaneen, mutta ehdonalaiseen vapauteen päästetyn vangin piti käydä leimauttamassa jonkinlainen passi säännöllisesti nimismiehen luona. Yhtään tällaista passia en kuitenkaan ole nähnyt. Ehkä ne lopulta jäivät asianomaisille itselleen.

Tampereen Näsilinna liittyi vuoden 1918 tapahtumiin. Lähde: wikimedia

Olihan Suomessa tietysti papereihin totuttu, bumagaa ja propuskaa piti olla Venäjän vallan aikanakin. Maassa oli nyt kuitenkin uudet vallanpitäjät, eikä valmiita lomakkeita ollut. Äkkiä niitä kuitenkin saatiin painetuksi ja jaetuksi, koska kesälle 1918 niitä on päivätty hurja määrä. Surullista luettavaahan ne yleensä ovat. Erityisesti silloin, kun papereihin on ilmestynyt risti, joka kertoo nuoren ihmisen kuolemasta vankileirillä.