Kotiin vai leirille

Löysin vanhoista muistiinpanoistani merkinnän, joka kertoi, että torpantyttö Jenny oli ilmoittautunut kotipitäjänsä nimismiehelle 13.8.1918. Hänet oli päästetty kotiin Hämeenlinnan vankileiriltä edelleen valtiopetoksesta epäiltynä. Myöhempi merkintä kertoo, että hän saikin ehdonalaisen tuomion mainitusta rikoksesta. Siis kapinaan osallistumisesta. Jenny oli suvun sukua, siksi olen tuon merkinnän joskus tehnyt. Tarkoitus olisi kaivaa jostakin esille häntä koskevat kuulustelupöytäkirjat, viimeistään sitten, kun ne on digitoitu.

Jennyn veljet olivat aktiivisia punakaartilaisia, paikallisosaston johtajia. Jäin miettimään, kuinka aktiivinen Jenny itse oli ollut.  En ole koskaan kuullut mistään naisosastosta tuolla kylällä tai koko pitäjässäkään. Luultavasti Jenny ei siis kantanut asetta. Varmaankin hän ollut mukana muonituksessa ja muussa vastaavassa. Hänen on täytynyt kuitenkin lähteä kaartilaisten mukana pakomatkalle, koska on päätynyt Hämeenlinnaan saakka. Siinä tapauksessa hän oli selvinnyt leirillä yli kolme kuukautta. Jos hänet olisi vangittu kotoaan, olisi vankileiri löytynyt lähempääkin. Vai oliko hän ehtinyt kiertää Hämeenlinnaan Tampereen kautta?

Kenties Jennyn tie kulki tätä kautta. Fellmanin pelto Lahdessa 1918. Lähde: wikimedia

Jenny ei 1885 syntyneenä ollut mikään pikkutyttö 1918. Aatteen paloa hänellä varmaan oli, mutta myös iän mukanaan tuomaa harkintakykyä. Ehkä kokemus auttoi vankileirin kovissa olosuhteissa. Se ei tosin pelastanut hänen veljensä vaimoa, joka kuoli heinäkuussa 1918 Hämeenlinnassa. Luultavasti he olivat päätyneet leirille yhtä matkaa, kenties olleet yhdessä sielläkin. Mikä sai toisen selviytymään? Geenit, sattuma, parempi kunto, kyky olla luovuttamatta, kuka tietää. Jenny eli leirin jälkeen vielä pitkän elämän. Hän meni naimisiin, sai lapsia ja ehti nähdä lastenlapsensakin.