Hukassa 1880-luvulla

En oikein ollut uskoa, että pystyn kadottamaan perheen, joka on merkitty rippikirjaan vielä 1880. Niinpä tihrustin tämän rippikirjan ja saman talon merkinnät seuraavista rippikirjoista moneen kertaan. Lopulta asia oli myönnettävä: Heikki (s. 1855), Ida (s. 1862) ja Ina (s. 1880) häviävät kuin tuhka tuuleen rippikirjajakson vaihtuessa. Tilannetta vaikeuttaa se, että tuo seurakunta on pitänyt itsellään vuoden 1880 jälkeiset kastettujen, vihittyjen, muuttaneiden ja haudattujen luettelot. Normaalisti olisin tietysti niistä katsonut, muuttiko perhe muualle niin, ettei tullut enää merkityksi 1881 alkavaan rippikirjaan. Jonka jälkeen olisin tarkistanut, syntyikö lapsia lisää seuraavan kolmen vuoden aikana tai kuoliko joku perheen jäsenistä. Nyt noita tarkistuksia varten pitäisi ajaa seurakunnan kirkkoherranvirastoon.

Ida oli kotoisin mainitusta seurakunnasta. Heikki oli naapuriseurakunnasta, jonne hänen äitinsä jäi edelleen asumaan. Molemmat olivat talonpoikaista sukujuurta, mutta Idan isä oli kuollut tämän ollessa pieni ja Heikki oli talontyttären avioton lapsi.  Heikki muutti paikkakunnalle 1880 ja kohta sen jälkeen pariskunta vihittiin. Ina syntyi noin puolen vuoden kuluttua, joten ihan ilmeisesti Heikki oli käynyt seudulla jo ennen muuttoaan. Heikin äidin luokse pariskunta ei kuitenkaan palannut, tämä eli yksinään itsellisenä vielä 1900, kun naapuriseurakunnan digitoidut rippikirjat loppuvat. Myös Heikin ja Idan lähisuvun asuinpaikat olen tarkistanut, niissä heitä ei näy. Myöskään Idan kotiseurakunnan tilattomien joukosta heitä ei löydy, sillä nämä on sukunimen alkukirjaimen mukaan nätisti luetteloitu rippikirjojen loppuun.

Muuttokuormansa lienevät Heikki ja Idakin pakanneet. Eivät kuitenkaan Helsinkiin, josta tämä Signe Branderin 1907 ottama kuva on.
Seuraavaksi ajattelin satsata lähiseurakuntien sisäänmuuttaneiden luetteloihin. Useimmista paikoista sellaiset löytyvät SSHY:n sivuilta. Jos asia ei niistä selviä, pitää kai käydä läpi 1881 alkava rippikirja sivu sivulta. Satojen sivujen urakka ei oikein houkuta, varsinkin kun on mahdollista, että vain toinen löytyy, kenties uudessa avioliitossa. Tarkkana pitää siis olla. Kuitenkin katoaminen jäi sen verran harmittamaan, että siihenkin pitänee ryhtyä, vaikka henkilöt eivät tutkimuksen kannalta ole kovin keskeisiä. FamilySearchin hakua voisi vielä kokeilla ennen rippikirjasivujen selaamista.