Taisin kertoa jossakin tekstissä, että sukuni on ollut varsin tavallista väkeä. Joukkoon mahtuu kumminkin yksi kansanedustaja, tosin varsin lyhytaikainen sellainen. Hän ei ole suoraan esipolviani.
Feliks Emil Kellosalmi syntyi Tampereella 1877. Hänen isänsä oli tehtaan työmies, äiti lienee ollut kotona, koska lapsia perheeseen syntyi seitsemän. Kolme heistä kuoli pieninä. Perheen sukunimi oli alunperin Pettersson, isoisä Pietarin mukaan. Monet suvusta kuitenkin suomensivat nimensä 1900-luvun alussa. Sisarukset päätyivät Kellosalmeen Orivedelle vievien juurien mukaisesti. Feliks hankki itselleen kirjaltajan ammatin ja kirjapainoala pysyi hänelle läheisenä elämän eri vaiheissa.
Hänen nuoruutensa oli työväenliikkeen nousun aikaa. Niinpä Felikskin alkoi toimia työväenyhdistyksessä ja ammattiosastossa Tampereella. Myös raittiusliikeelle häneltä liikeni aikaa, toisin kuin monilla hänen sukulaisistaan, joille alkoholi maistui liiankin hyvin. Hänen osalleen alkoi vähitellen tulla luottamustehtäviä näissä järjestöissä.
Feliks muutti ensin Helsinkiin ja sieltä Kotkaan 1905. Tuolloin hän oli jo avioitunut Vilhelmiina (Mimmi) Santalan kanssa. Pariskunta jäi lapsettomaksi. Kotkassa hän toimi monenlaisissa järjestötehtävissä, välillä hän asui myös Viipurissa. Erityisesti hän näyttää olleen talouteen liittyvissä tehtävissä, kuten rahastonhoitajana, Kymenlaakson Työväen Säästöpankin perustajajäsenenä ja rahatoimikamarin puheenjohtajana Kotkassa. Kansanedustajaksi hänet valittiin 1909, toimikausi tosin päättyi jo seuraavana vuonna. Myös 1917 hän tuli valituksi eduskuntaan.
Kaikki tiedämme, mitä tapahtui vuonna 1918. Feliks ei kuulunut puolueensa jyrkimpään siipeen, vaikka olikin perustamassa Kotkan ja Viipurin punakaarteja. Eräiden lähteiden mukaan hän olisi yrittänyt saada sovintoa aikaan taisteluiden jo puhjettua. Mahdollisesti hän aavisti, ettei sodassa käy punaiselle osapuolelle hyvin. Mukana hän kuitenkin oli vallankumouksessa toimien kansanvaltuuskunnan maksukonttorin johtajana.
Tästä tarina jatkuu ajalle tyypillisesti. Muiden johtajien tapaan Feliks vaimoineen pakeni Venäjälle. Hän työskenteli kirjapainoalalla Venäjän Karjalassa, myös toimittajaksi hänet siellä mainitaan. 1935 hänet pidätettiin syytettyna vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta. Poikkeuksellista kyllä, hänet vapautettiin huonon kunnon takia. Feliks kuoli 1939 Karjalassa jättäen jälkeensä Mimmi-vaimon ja kasvattipojan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti