Luin jonkin aikaa sitten lehtiartikkelin kasvatustieteellisestä tutkimuksesta. Siinä oli havaittu, että on (yhä enemmän?) lapsia, joilta puuttuu kokonaan auktoriteettien kunnioitus. Vanhemmat ja opettajat ovat heidän kanssaan helisemässä. Tutkija sanoi jutun mukaan, että näiden lasten käsittelyyn pitää löytää uusia keinoja.
Koska kyseessä on lehtijuttu, ei voi tietää, mitä tutkijan tarkoitus oli. Tarkoittiko hän, että näitä lapsia ei ollenkaan pitäisikään saada kunnioittamaan sääntöjä ja noudattamaan vanhempien ja opettajien ohjeita? Eikö heitä lainkaan pidäkään sosiaalistaa? Ehkä hän tarkoitti vain, että se on tehtävä jollakin uudella tavalla, mikä se sitten lieneekään.
Esitän tässä muutaman vastakysymyksen. Onko meillä syntynyt jokin geenimutaatio, joka väistämättä aiheuttaa ilmiön? Eiväthän nämä nuoret ole aina olleet murrosikäisiä. Kai hekin ovat olleet niitä suloisia, vanhempiinsa täysin luottavia pikkuisia? Mitä heille on tapahtunut?
Mistä löytää paikkansa yhteiskunnassa sellainen ihminen, joka ei ota vastaan määräyksiä esimieheltään työpaikalla? Mistä saa elantonsa sellainen, joka ei edes pyri toteuttamaan asiakkaan toiveita tai ollenkaan kuuntele niitä? Kasvaako näistä nuorista yhtäkkiä vastuuntuntoisia kansalaisia, kun he täyttävät 18? Eikö koulu ole kuitenkin yhteiskunnan omistama ja maksama? Eikö yksi sen tehtävistä ole kouluttaa kansalaisia, jotka pärjäävät tietojensa ja taitojensa (myös sosiaalisten) puolesta yhteiskunnassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti