Myrskyä

Parina päivänä ovat myrskyt koetelleet Suomea ja näyttäneet riippuvuutemme sähköstä. Tämä sai minut taas pohtimaan sitä, miten asiat olivat ennen.

Sähköä on tavallisilla ihmisillä ollut käytettävissä vajaat sata vuotta. Pitkän aikaa sähköä käytettiin vain valaistusta antamaan ja sähkömoottoreihin. Sähköllä toimivia kodinkoneita ei juuri ollut. Jos sähkökatkos tuli puintiaikaan, oli vain siirrettävä puimista tai hankittava puimakoneelle jokin muu voimanlähde. 

Muistan 50-luvulta sähkökatkoksia, jotka kestivät tunteja, joskus jopa päiviä. Valaistuksessa käytettiin silloin öljylamppua. Radiota ei voinut kuunnella. Niillä tiloilla, joilla oli lypsykone, piti lypsää käsin. Nämä lienevät olleet suurimmat ongelmat. Lämmitys, ruuan ja maidon jäähdytys, ruuanvalmistus, veden saanti ja viestintä toimivat ihan normaalisti, koska sähköä ei normaalistikaan tarvittu näihin toimintoihin. Teollisuudessa sähkökatkos saattoi aiheuttaa isompia ongelmia jo tuolloin, mutta luultavasti siellä myös oli varavoimaa.

Runsaassa 50 vuodessa olemme tulleet erittäin riippuvaisiksi sähköenergiasta.  Uudet toiminnot ovat helpottaneet elämäämme. Harva haluaa elää ilman sähköllä tuotettuja mukavuuksia. Silti riippuvuutemme tuntuu pelottavalta. Onkohan kukaan oikein loppuun saakka miettinyt, miten haavoittuva nykyaikainen kaupunki on tässä suhteessa?