Kuolinilmoituksia

Mietin tässä, milloin oikein aloin lukea kuolinilmoituksia. Alle 40 ikävuoden en sitä varmasti tehnyt. Jossain vaiheessa entisen kotipaikkakunnan paikallislehden ilmoituksissa alkoi olla yhä enemmän tuttuja. Nykyisin tuntuu joskus, että siellä on ainoat, jotka vielä lehdestä tunnistan. 

Sukututkimuksen edistyessä aloin järjestelmällisemmin seurata kuolinilmoituksia. Nykyisin katson ne ainakin Helsingin Sanomista ja Kalevasta, vaikka niistä aika harvoin löytyy sukulaisia. Silloin, kun luen Aamulehden näköislehteä, katson tietysti kuolleet. Sieltä osumia tulee useammin. Paikallislehden anti on tässä suhteessa suurin. 

Rupesin myös leikkaamaan ilmoituksia irti, kuten äitini ja mummuni olivat tehneet. Onneksi nämä heidän lehdistä saksimansa leikkeet ovat säilyneet, niistä on löytynyt paljon tietoa syntymä- ja kuolinajoista. Pitäisiköhän ilmoitukset skannata, että ne säilyisivät paremmin mahdollisille tuleville kiinnostuneille?

Olen tutkinut myös Historiallisen Sanomalehtikirjaston perheuutiset. Jostain 1900-luvun alusta lähtien myös ihan tavallisella väellä näyttää olleen varaa julkaista tieto kihlautumisestaan tai läheisensä kuolemasta lehdessä. Vaurailla talollisilla kuolinilmoituksia taisi olla jo vähän aiemmin. Yritän katsoa päivittäin kirjastossa nyt julkaistavista Aamulehden ja Kansan Lehden vuoden 1910 numeroista ainakin etusivun, jotta näen nuo ilmoitukset. Hakukin tuottaa tuloksia, jos kyseessä on pienempi paikkakunta. Tampereella asuneista saa ehkä parhaiten tietoa selailemalla lehtiä.

En etsi kuolinilmoituksista pelkästään tietoa suvusta. Minua kiinnostaa myös, millaisella muistovärssyllä omaiset ovat poismennyttä muistaneet. Samalla tulee omakin  kuolevaisuus mieleen.