Kiertäviä sällejä ja siirtotyömaita

Tuli laman vaikutuksista puhetta erään iäkkään henkilön kanssa. Rupesimme tietysti muistelemaan vanhoja aikoja. Hän kertoi muistavansa 30-luvun laman ajan ja erityisesti sen, miten liikkeellä oli paljon nuoria miehiä -sälleiksi silloin sanottuja - etsimässä työtä. He kiersivät paikkakunnalta toiselle ja ilmeisesti onnistuivat saamaan taloista jotain työtä, jota vastaan saivat aterian ja yösijan. Yhdysvalloista ilmiö on tuttu kaunokirjallisuudesta. Aiemmin en ollut tiennyt, että Suomessakin oli noita kiertolaisia. 

Kuva 30-luvun laman ajalta Kanadasta. Lähde: wikipedia

Kunnat ja valtio ovat 1900-luvulla tarjonneet työtä vailla oleville ns. työttömyystöitä. Ilmeisesti niitäkään ei aina ole riittänyt kaikille. Muistelen (en tullut tarkistaneeksi), että sellaisia oli jo 1917. Itsekin muistan silloin tällöin otsikoissa olleet siirtotyömaat 60-luvulta. Työtön saattoi joutua kauaksi kotoa parakkiin asumaan. Työt olivat pääasiassa rakennustöitä, joissa aputyövoimaa tarvittiin vielä paljon. Lapiohommia riitti. Parakkikyliin liittyi tietysti monenlaisia epäkohtia. Luulen, että niistä luovuttiin 70-luvulla. Siirtotyömaiden synkähkö historia olisi syytä muistaa, kun nyt kaavaillaan työttömyysturvan vastikkeeksi työntekoa. Inhimillisyys älköön unohtuko. Sitäpaitsi, löytyykö sopivia töitä ja työnjohtajia?

Nälkään ei Suomessa liene kukaan kuollut sitten 1860-luvun katovuosien. Huonoa toimeentulo saattoi kyllä olla juuri 30-luvun pulavuosina ja jo sitä aiemmin 1918 ja heti sen jälkeen. Köyhäinhoito avusti kuitenkin sen verran, että huono-osaisimmillakin henki säilyi. Ellei sitä sitten vienyt heikon ravinnon takia voitolle päässyt sairaus.